Juokseminen kuitenkin on alkanut sujumaan koko ajan
paremmin, parhaimmillaan kävin lenkillä kolmen päivän palautuksella, joka oli
musta jo aamenen arvoinen suoritus. On tuskasta kun tietää kondiksen olevan
kohdillaan ja menohaluja olisi vaikka millä mitalla, mutta oma kroppa ei pysy
perässä. Viime viikolla kävin kuitenkin juoksemassa edes jollain mittakaavalla
pidemmän lenkin, kun mittariin pärähti aika huomaamatta 15 kilsaa! Kilsoja
olisi saanut mittariin puolikkaan verran, mutta päätin säästää jalkaa kuitenkin
edes jonkin verran, jotten vahingossakaan päästä sitä taas lähtökuntoon. Neljän
päivän palautuksella kävin taas eilen vetäsemässä reilu 12 kilsaa, jonka päälle
jalka tosin oli aika raatona, näin ollen loppumatka meni hitaasti hipsutellen,
eli kävellen. En osaa sanoa maratonin kohtalosta vielä juuta enkä jaata, kovaa
tässä treenataan juoksun lisänä muuta, josko siitä vähän vetoapua saisi, vaikka
eihän muu treeni koskaan juoksua tässä valmistautumisessa korvaa. Sen verran
yllytyshullu olen, että kisaan lähden jos vähääkään on sellanen tunne että on
mahdollisuus toi 42 kilsaa juosta. Jos taas jalka vaivaa lähempänä lähtöä
yhtään, niin jättäydyn suosiolla sivuun ja siirrän osallistumisen ensi
vuodelle. Hullu nimittäin olen, mutten tyhmä. Vaikka kaipa nekin jollain
mittarilla on aika sama homma.
.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
Juoksuhommia
Mullahan oli tää maratonprojekti, tai siis on toki vieläkin.
Oikea jalkahan pamahti paskaksi aika lailla heti sen puolikkaan jälkeen, eli
about pari kuukautta sitten. Pisin totaallinen juoksutauko oli kolme viikkoa,
sillä jalka oli suoraan sanottuna niin helvetin kipeä, ettei sille kyennyt
varaamaan kunnolla painoa edes kävellessä. Pikkuhiljaa kivun hellittäessä
uskaltauduin lenkille. Ekan lenkin jälkeen jalka oli taas saakelin kipeä kolme
päivää ja käveleminenkin oli aika tuskaista. Siitä sitten alkoi kulkea
paremmin, vaikka tauko lenkkien välissä oli aina about viikon mittainen. Tilalle
tuli kuitenkin tiukka salitreeni sekä spinning, jolla saan pidettyä aerobista
kondista yllä. Pekkiksen mukaan tiukka punttikin on alkanut tuottaa tulosta,
vaikka musta nää jenkkakahvat ei ole pienentyneet nimeksikään. Taitaa olla siis
kusetusta koko homma?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti