.

.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kahden vuoden mittainen oppitunti

Lähes tarkalleen kaksi vuotta sitten mun ja Pekkiksen elämä otti täysin uuden suunnan, sellaisen josta ei ole ollut paluuta. Tokihan elämänmuutos oli alkanut jo aiemmin, mutta muutoksen multihuipentuma sattui tuohon kahden vuoden takaiseen perjantaihin, kun 15 tunnin supistusten ja puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen Meuska rysähti mahan tälle puolelle. Tyypillä oli nenä poskella ja naama turvoksissa kun Mike Tysonilla, sen lisäksi se omasi punakat kasvot ja pienimmät varpaat mitä olin koskaan nähnyt. Meistä tuli siis Pekkiksen kanssa kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa vanhempia, äippä ja iskä!

Näihin kahteen vuoteen on mahtunut jälkikäteen ajatellen ihan uskomaton määrä kaikkea mitä en aluksi uskonut tai osannut kuvitella olevan olemassakaan. Suurimpaan osaan tietenkin jollain lailla yritti varautua, olin tietty tietoinen että meidän vauva saattaa olla koliikkivauva, huutaa yöt läpi ensimmäiset kuukaudet, olla tissitakiainen tai muuta mukavaa. Seuraavia juttuja kuitenkaan en osannut etukäteen kuvitella:

- Lapsi oikeasti voi nukahtaa kesken syömisen, kakkaamisen, leikkimisen, höpöttämisen tai lähes minkä tahansa muun aktiviteetin. On nastaa yrittää kauhoa jauhelihakeittoa pilkkivän mukulan suuhun samalla kun yrität hoilottaa kovaa ääneen Metallicaa, jotta toinen pysyy tolkuissaan siihen saakka, ettei se ehdi tukehtua siihen perunapalaan. Samoin jos yrität ehtiä kotiin päikkäriaikaan, niin muksu nukahtaa saletisti kaksi minuuttia ennen himapysäkkiä, vaikka yrität tehdä kaikkesi, jotta saat pidettyä uhkaavasti lupsuvat silmät auki. Ja kyllä, vain kaksi minuuttia riittää! Näin ollen päikkäreitä ei tarvitse nukkua, vaan ensin mouhotaan sängyssä 45 minuuttia ja sen jälkeen riehutaan yliväsyneinä loput neljä tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa.

- Jos joskus päätät mennä lasten päikkäriaikaan nukkumaan itsekin, kannattaa itse teko jättää suorilta mietintäasteelle. Jos kerrankin kuitenkin päätät lasten nukkuessa yrittää nukkua, menee tapahtumaketju suurinpiirtein näin: hekumoit päikkäriajatuksella jo aamusta. Kun aamupäivä on saatu pakettiin, lounashommat hoidettua ja muksu tai pari kellistettyä onnistuneesti päikkäreille, niin ryntäät salamana sohvalle ja hautaudut korvia myöden viltin alle. Asiaa on ennakoitu jo sen verran, että kännykästä on laitettu pois myöskin värinä, samoin kaikki muut mahdollista ääntä aiheuttavat elementit on neutraloitu. Kun pääset itse oikaisemaan sohvalle, niin siinä ihanassa vaiheessa kun olet juuri vaipumassa uneen, alkaa itku, vinkuna tai muuten vaan yleinen mölinä. Odotat hetken toivoen ihmettä ja muksun uudelleen nukahtamista, mutta turhaan.. Juuri tänään ihana yleensä skarpisti kaksi tuntia päikkäreitä nukkuva lapsesi nukkuu 29 minuuttia! Tai mölisee pehmolelu suussa jotain 14 minuutin välein, jottet todellakaan pysty nukkumaan. Jos lapsi kuitenkin nukkuu, niin naapurissa aloitetaan remontti, porataan taulua seinään tai suoritetaan muuttoa rappu kaikuen. Jos tämäkään ei natsaa, niin aina voi luottaa siihen, että yläkerran naapuri aloittaa pianonsoiton silloin kun saat ummistettua silmäsi. Ja sinä päivänä, kun päätät ettet viitsi enää edes yrittää nukkumista, niin muksu nukkuu hiirenhiljaa vähintään kolme tuntia, joista viimeiset puolitoista tuntia kyttäät kelloa miettien katkerana kaikkea sitä menetettyä nukkuma-aikaa.

- Kakkaaminen on iso juttu! Jos se nimittäin ei tule, niin on helvetti irti. Ihan tosi, tämä ei ole vitsi. Ja kun se vihdoin tulee, niin sitä voi tulla järjettömät määrät. Miten pienestä koon 56cm housuja käyttävästä ihmisestä voi tulla kerralla niin paljon paskaa? Uskomatonta! Luulisi ettei se kaikki skeida voi mahtua edes tilavuudeltaan siihen minityyppiin. Kuitenkin se vaan voi. Tää on kyllä uskomatonta!

- "Vauvat vaan nukkuu ja syö". In my ass they will! Suurin valhe mitä olen koskaan kuullut. Jos vauvat olisi sellaisia, niin voisin ottaa niitä lisää mieluusti muutaman vaikka samoin tein.

- Pieni ihminen voi oikeesti ajaa vanhempansa mielipuolisuuden rajamaille. Tuo pieni terroristi, minkä teitkään! Ihana kullannuppusi osaa tasan tarkkaan vääntää oikeasta vivusta, jotta saa äidin kiljumaan sisäisesti (ja joskus myös ulkoisesti), repimään hiuksiaan ja miettimään Timbuktuun muuttamista (yksin). Kielletty laatikko voidaan avata tunnin aikana 98 kertaa, tv-tasolle kiivetä 59 kertaa, kengät levittää ympäri eteistä 16 kertaa, roskis dyykata 3 kertaa ja kaukosäädin upottaa vessanpönttöön kerran. Kaiken tämän ne pikkusiat ehtii tehdä tunnin aikana, siis kaiken tuon! Päivän päätteeksi olet niin poikki, että meinaat nukahtaa istualleen sohvalle ennen A-Studiota.

- ÄitiysLOMA on suurin läppä mitä olen koskaan kuullut. Tervetuloa meille lomailemaan, ehtii siemailla margariitaa, surffata facebookissa ja tsekkailla Täydellisiä Naisia päivät pitkät.

Kaikkien noiden asioiden jälkeen, niin onhan se suurin juttu ollut kuitenkin se, miten paljon sitä omaa lastaan voi rakastaa. Vaikka tuo pikkusika on joskus ärsyttävä, raivostuttava ja kaikkea siltä väliltä, niin silti se on se maailman rakkain ja ihanin pikkusika. Voi pallopää sentään!!! Täytynee siirtyä Walking Deadin pariin, jottei mene liian herkistelyksi.

Ei kommentteja: