.

.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Laiha ja löysä..

..mä oon nimittäin just semmonen. Tiettekö sen vartalotyypin, joka on nopeesti vilkastuna oikeesti hoikka, mutta kun vaatteet otetaan pois, niin sitten se tyyppi onkin semmonen mukavan pehmonen ja hyllyvä? Niin, siis mä oon just semmonen! Tämmösenä metriheikkinä oon tietenkin kiitollinen siitä, että oikeesti pysyn kilomääräisesti (ja vaatteet päällä katsottuna) hoikkana oikeestaan ilman mitään sen erikoisempaa huhkimista, mutta kun ei oo vaatteita kiristämässä höllyviä kohtia, niin onhan noi meikäläisen jenkkakahvat aika jäätävät. Ja ikävä kyllä ne ei oo meikäläisen kropassa ainoa liikaa hyllyvä kohta.

Tietty siis meidän perheessä perussapuska on oikeestikin ihan terveellistä, joten toi tietenkin edesauttaa sitä tietyssä kilomäärässä pysymistä. Kaikki menee siis syömisten suhteen oikeesti hyvin aina tyttöjen päikkäriaikaan saakka, aamupala on aina jees, lounas normia himapöperöä, mutta sitten tulee THE päikkäriaika. Ensin tietty tehdään semmonen 10 minsan pikapuunaus kämppään, jotta täällä näkee silloin tällön edes lattian. Sen jälkeen laitetaan teepannu porisemaan ja mennään kaivelemaan kaappeja herkkujen toivossa. Ja kyllä, meillä on aina jotain hyvää, AINA! Siis AINA. En muista yhtäkään päivää tän 11 vuoden yhteiselon aikana, ettei meillä olis Pekkiksen kanssa ollut jotain namiskaa jossain jemmassa. Tässä on oikeesti tän päivän kuvasaldo, mitä kaikkea meillä muuten vaan hengaa himassa..

Siis tää laatikko on täynnä, tuolla alla on vaikka ja mitä.. Esim. pääsiäisestä jäljelle jääneitä Kindereitä.

Pussi Aakkosia, irtokarkkeja, lakua..

Jämät Paradisboksista! Voi jumankauta..

Chilipähkinöitä Pekkikselle, lakua, suklaata ja pussi Minipätkiksiä.


No niin, sillä aikaa on mukavaa aina syödä vähän jotain hyvää kun tytöt nukkuu, sitten täytyy taas ryhdistäytyä kun tyypit herää. Sitten taas kaikki menee oikein mukavasti iltaan saakka, eli jälleen siihen saakka kunnes mukulat menee nukkumaan. Sitten on kiva Pekkiksen kanssa aina vähän herkutella, vaikka vähän jädeä, muutama laku tai pari riviä suklaata. Se täytyy kyllä todeta, että onneksi meillä Pekkiksen kanssa pysyy määrät oikeesti aikalailla kohtuullisina, ettei täällä jäätäviä määriä mätetä päivittäin, muuten meistä ei kumpikaan mahtuis enää ovesta ulos. Se oliskin mahtavaa, kun tarttis lekaa että pääsis poistumaan himasta.. Mutta jos tsekkaatte noi kuvat, niin varmaan huomaatte, että meillä on jos jonkinmoista hyvää ja paljon. Tossa ei ole edes mukana jädejä, joita on pakkasessa joku kolme litraa. :D

Mutta siis! Koska mua on alkanut nyt taas jälleen kerran jurppimaan tää oma saamattomuus ja höllöävyys, niin on aika napsasta salikortti pois tauolta ja alkaa antamaan vähän jenkkakahvoille kyytiä. Oon kyllä siis aina liikkunut, paljonkin, ja pidän itteäni edelleen melko hyväkuntoisena. Toisaalta kun ton kirjottaa ääneen, niin jestas mikä klisee! Toi "pidän itseäni melko hyväkuntosena" menee oikeesti samaan katergoriaan tän "mä juoksin intissä Cooperintestissä 3400 metriä". Tyypiltä unohtui vaan mainita, että intistä on aikaa 13 vuotta.. Joten näin ollen aletaan antamaan Petri Nygårdin sanoin ämmälle läksyy ja aletaan raahaamaan tätä hanuria treenaamaan ainakin 4 kertaa viikossa. Tein muuten myös jämptinä taloustätinä meidän jääkapin oveen aikataulun, josta Pekkis voi vaklata koska mä meen treenaa, koska sen pitää käydä duunissa tai koska Enskalla on neuvola. Nyt koska aikataulu on tehty, niin voin hyvällä omallatunnolla ottaa vielä pari suklaakeksiä ja mennä soffalle lukemaan uutta Makulehteä, se taisi olla joku leivontanumero. Ehkä innostun koklaan jotain reseptiä. Kaupassa näytti olevan myös Ainojädet tarjouksessa, joutuu ehkä muutaman hakemaan tonne pakkaseen. Se ei kuitenkaan haittaa, koska mulla on se aikataulu. Huippukunto, here i come!



5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Unknown kirjoitti...

Petra, juu tuosta toi napostelu suurimmaksi osaksi johtuu, onneksi mulla on joku ihmeellinen automaatio, että treenien alkaessa loppuu karkin syönti. Ens viikkoa siis odotellessa. :D

Ellu kirjoitti...

Hirveällä latauksella kun vetää päivän muksujen kanssa niin sitä popsii lähinnä tylsyyteen :D

Emmi kirjoitti...

Mä oon lopettanut herkut tässä kesän jälkeen jo useampaan otteeseen ja oon koukuttanut itseni rahkaan. Eikä leipä enää maistu kuin sillointällöin. Mut hemmetti, kun vaaka näyttää koko ajan pienempiä lukemia ja pakarat alkaa olla pelkät kuopat, niin tänään päätin, että kiskon sitä suklaata nyt sit seuraavan kahden vuoden edestä ihan hyvällä omatunnolla kunnes tissitakiaista ei enää ole laihduttamassa mua. :)

Unknown kirjoitti...

Jep, mullakin oli toi nami aika hyvä kompensaatio tiukan imetysdieetin aikana, alko menee täälläkin nimittäin sen verran masu kuopalle, et hyvällä omallatunnolla sai syödä. Ja tietty saa edelleen, eihän kyse oo siitä. Vaan siitä että olis mukavaa kun tässä kropassa olis luiden ja nahan lisäks myös vähän lihasta. :D ja tietty muuta kun sitä ihanaa löllöä. :D Mut onpa ainakin kiva halia, kun on pehmeetä. :P