.

.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Yöhinkin lopetus, vol. 1

No niin, eka yö ohi.. Niinkun edellisestä postauksesta voi lukea, olin melkoisen skeptinen tulevan yön suhteen. Oikeastaan olin varautunut siihen, että meillä raikuu semmonen huutosinfonia koko yön, että oksat pois. Näin se yö sitten abouttirallaa meni:

Klo. 20: Nukahtaminen normaalisti omaan sänkyyn. Kaikki ok! Enska vietiin hereillä omaan sänkyyn, vaihdettiin suukot ja halit, tutti suuhun, unirätti kainaloon ja tyttö unille. Nukahti melkein heti.

Klo. 21: Ekat kitinät ja itkut, Pekkis vei tutin ensin muutaman kerran. Lopulta nukahti itse minuutin mouhoomisen jälkeen vaikka kukaan ei paikalle mennytkään.

Klo. 22.55: Kitinää, johon ei heti reagoitu. Kitinä yltyi itkuksi, jollon menin paikalle, käänsin tyypin kyljelleen ja silittelin rauhallisesti noin minuutin. Rauhoittui.. Ja nukahti!? Mitä hemmettiä? Yleensä tässä vaiheessa siis oon ottanut Enskan meidän sänkyyn ja tuupannut tissin huuleen, jollon taju on ollut pois kertalaakista parissa minuutissa. Nyt olikin outoa jatkaa joulukorttien tekemistä ilman imetystaukoa. Btw. tuli tosi hienoja kortteja, ehkä laitan niistä tänne jossain vaiheessa kuvankin. Paitsi osa on kyllä jo postissa, tai siis suurin osa, voi räkä!

Klo. 23.35: Hieman kitinää, ei tartte mennä edes katsomaan. Sain edelleen rauhassa puuhailla joulukortteja.. Mietiskelin että ehkä ei kande mennä nukkumaan ollenkaan, koska toi herää kuitenkin kohta huutamaan, jollon en saa nukkua kuitenkaan. Huomaatteko positiivisen asenteen? Joo, niin mäkin..

Klo. 00.20: Painun itse nukkumaan vihdoin. Hiivin oikeesti ninjan lailla makkariin, jotta musta ei kuulu pihahdustakaan, johon Enska saattais herätä. En vaan osaa heti nukahtaa, vaan jäin positiivisella asenteella odottamaan koska alkaa huuto.

00.45: No niin, alkoihan se! Enska mouhoaa omassa sängyssään, vinkuna jatkuu ja yltyy pian itkuksi. Silittelen, paijaan ja käännän taas kyljelleen, ei auta. Kymmenen minuutin huudon jälkeen otan mun viereen meidän sänkyyn, baaritiski pysyy kuitenkin visusti kiinni. Makaan hiljakseen vieressä ja silittelen. Itku alkaa pikkuhiljaa hiljentyä. Enska nukahtaa kuin nukahtaakin kello 01.15! Mäkin sammun samantien.

04.15: Itku alkaa uudelleen, mutta me ollaan nukuttu KOLME tuntia putkeen!! Tämä on siis meillä äärimmäisen harvinaista. Enska itkee tunnin verran, monesti on jo nukahtamassa, mutta säpsähtää aina uudelleen hereille kun tajuaa että eihän tässä ole mitään maitoa tullutkaan.. Mietin hieman säälien naapureita, mutta pakko tämä on joskus tehdä. Itehän oon tunkenut korvatulpat niin syvälle, että ne kutittelee jo aivoja, joten itkusta katkeaa pahin terä. Joudun puoli viiden aikaan kipasemaan vessassa ja ajattelen säälien myös olkkarissa nukkumista yrittävää Pekkistä. Ja jumankauta, tyyppi KUORSAA olkkarin lattialla oikein tyytyväisenä. Kiitos symppiksistä Pekkis. Vihdoin ja viimein about 5.15 Enska nukahtaa, mä nukahdan myös heti.

07.55: Yö on lusittu ja me herätään Enskan kanssa! Onko tää todellista? Yö on mennyt siis kahdella pidemmällä huutosessiolla läpi, takaisin tapittaa hymyilevä ja aurinkoinen pikkupimu. Selkeesti tyyppi näyttää olevan edelleen elossa eikä ole maidon puutteesta kuihtunut kasaan. Oon itseeni enemmän kun tyytyväinen ja uskon että tää tästä lähtee kyllä. Ainoa miinuspuoli yössä oli se, että mä heräsin hehkeesti paita läpimärkänä, i'm sexy and i know it!

Tänään siis yöhinkin lopetus Vol. 2. Ovatko huutosessiot lyhentyneet? Vai kerääkö Enska uutta potkua yöhuutoihin? Nukkuuko Pekkis jälleen tyytyväisenä olohuoneessa kuorsaten? Pettääkö kotimutsin pinna? Jännityksellä jäämme odottamaan uusintaerää.

Ja kattokaa nyt tota tyyppiä, tolta se näytti aamulla!! "Kuka täällä on taas huutanut, häh?" On se kyl aika pallopää, vai häh?





Ei kommentteja: