Tää nuorempi lapseni on.. Miten se nyt sanoisi? Siis Enska on maailman ihanin ja rakkain, tottakai! Samalla se osaa olla vaikea, ihan oikeesti vaikea. Meuskan kanssa nää vaiheet oli pala kakkua vaan, Enska on toista maata. Tyyppi saa vuoden ja kahden kuukauden iässä samanlaisia raivareita kun normi kolmevuotias uhmaaja. Hänen korkeudellaan on uskomattomia vaikeuksia sietää mitään, mikä ei juuri tällä hetkellä mene hänen tahtonsa mukaan. Aamupala on vääränlainen, vaippaa ei todellakaan vaihdeta. Äidin uutta puhelinta ei saa syödä, eikä olohuoneen pöydälle kiivetä. Siskon hiuksia ei myöskään saa kiskoa irti, eikä sormia työntää pistorasiaan (toisaalta oppisipa kerrasta). Ulkona ei voi työntää naamaa koiranpaskaan eikä kahden metrin korkeudesta voi hypätä päälleen, kaikkialta sitä matalammalta kyllä voi. Sylissä täytyy kyhnöttää Enskan mielestä koko ajan, paitsi silloin kun siinä oikeesti pitäisi hetken olla. Rattaat on saatanasta ja kaikki yli 5 sekuntia pidempään kestävä paikallaan olo on perseestä. Kun kaikki tämä ja loput 99% asioista ei suju hänen mielensä mukaan, niin tulos on seuraavanlainen:
Tältä meillä siis näyttää tällä hetkellä 90% ajasta kun Enska on hereillä. Loput ajat se näyttää sit tältä:
Enska ei oikeestaan osaa olla hiljaa, se joko huutaa tai nauraa, mitään välimaastoa sillä ei ole. Mut nyt meillä on taas tää huutoVAIHE menossa. Oon menettänyt kuuloni pikkuhiljaa, järki lähti kävelemään jo aiemmin. Jos tää Enskan manaajavaihe joskus menee ohi, niin oon niin kiitollinen että käyn uhraamassa jumalille jonkun uhrilahjan tossa pihalla. Poltan vaikka tollasen saakelin karmean nauravan apinalelun, se saa mulle aikaan kylmiä väreitä!
1 kommentti:
Meillä kuopus, kohta 1v 5kk saa kanssa kivoja pultteja. Kiukuttelee nyt tosi paljon ja heittää tavaroita, lyö, kirkuu... Neiti oli ennen itse tyytyväisyys ja se helpompi näistä kahdesta. Huoh. Ja nyt joka aamu klo 6 herää huutamaan ja sit kun yrittää laittaa takas unille niin apua mikä kirkuminen, huuto..
Tsemppiä sinne! :)
Lähetä kommentti