Hampaat, nuo ihanat hampaat!

Kattelin äsken sivusilmällä leffaa Eat, pray, love. Siinä oli kohtaus missä kiljuvaa lasta käytettiin jossain poppamiehellä. Nainen totesi lapsessa olevan demonin, johon Julia Roberts totesi "lapsihan tekee hampaita". "Se on sama asia". Jep, niinpä muuten onkin! Tai siis Meuskan kohdalla se ei ollut, se vaan kuulkaa putkautteli ne hampaat ulos muutama kerrallaan tosta vaan! Vähän se taisi joskus kuolata, mutta siitä oli vaan siistiä luistella menemään siinä kuolassa pitkin meidän parkettia. Enska TEKEE niitä hampaita sitten Meuskankin puolesta ja aivan antaumuksella! Kun saatiin ekat yläposkarit ulos, saatiin hengähtää hetki. Sitten ikäväkseni muistin, että niitä on tulossa vielä lisää.

Enska on siis ollut nyt "vähän" kiukkunen. Taas. Se sai pukattua läpi alas jälleen yhden poskarin, mutta sen paria tässä nyt väännetään oikein kiukun kera. Lauantaina olin päikkäriajan jälkeen jo niin puhki, että tein klassiset, varasin siis lääkärin. Koska toi hinaaja oli myös flunssanen, niin järkeilin mielessäni sille korvatulehduksen. Myös vaipanvaihto oli yhtä jatkuvaa kiljuntakohtausta a'la Manaaja, joten tästäkin päättelin mahdollisen korvatulehduspaholaisen iskeneen. Varasin siis ensimmäisen ajan Pikkujättiin, raahasin pikaisesti katraani autoon ja suuntasin kohti lekuria. Matkalla Enska alkoi esittää jo oikein reipasta tyttöä ja lääkärissä se vaan naureskeli. Lääkärissä oli siis loppujen lopuksi Enskasta oikein mukavaa!

Koko lysti kesti viisi minuuttia, rauhallinen ja vanhempi lääkärisetä totesi tyynesti lapseni omaavan oikein mallikelpoiset korvat (mitä ne nyt on vähän höröt), kärsivän flunssasta ja tekevän POSKIHAMPAITA. No mutta kiitos, tieto helpotti tuskaa ja kassalla kiitin luojaa vakuutuksesta laskua maksaessani. Huomasin myös miettiväni vaivihkaa lastenlääkärin uraa.

Jatkan näin ollen minuuttien laskemista siihen, kun tuo yksi paholaishammas tulee läpi ja elämä helpottuu jälleen. Sen jälkeen muistan ne loput tulevat hampaat, varaan hammaslääkärin ja istutan Enskalle tekohampaat.