.

.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Alasti on aina hauskempaa...

...ainakin Meuskan mielestä. Se on nyt tossa rapean 2,5 vuoden iässä hoksannut, että on oikein nastaa hengailla joko ilman housuja tai täysin alasti. Toi nakuiluvaihe oli toki oletettavaa, mutta onhan se jokseenkin joskus myös vanhempien kannalta kiusallista, kun toi saattaa yhtäkkiä paukata omasta huoneestaan ilman housuja. Onpa tuo muutaman kerran pihalla pissahädän yllättäessä vetässyt housut kinttuihin rapun edessä ja kiljunut "PISSALLLEEEEE".

En oikein tiedä mistä toi nakuiluinnostus sai alkunsa tai koska se edes loppuu, mutta eipä tuo nyt periaatteessa varsinkaan näin kesällä (siis mikä kesä?) haittaakaan. Meuskan mielestä toi ilman housuja juoksentelu nyt on vaan parasta mitä se tällä hetkellä tietää, joten juoskoon sitten kotona ilman housuja. Kyläilyjen aikana on ainakin vielä toistaiseksi vaatteet pysyneet päällä, mutta tiedäpä tosta, että innostuuko se heittämään housut nurkkaan joskus muuallakin. Toisaalta siitä meillä pidetään kiinni, että vaatteet pysyy päällä muualla kun kotona, kotona ollessa voi pyyhältää menemään pylly viuhuen.

Samalla näin vanhemman näkökulmasta toi alastomuus on jotenkin kuitenkin vähän vaikea juttu. On hienoa että lapselle on oikeastaan ihan se ja sama onko sillä housut päällä vai ei, eikä meistä kumpikaan todella halua Meuskalle ja Enskalle opettaa että alastomuudessa olisi jotain pahaa tai väärää, päinvastoin. Kahden tyttölapsen äitinä mun tehtävä on opettaa noi pienet naisten alut kunnioittamaan ja arvostamaan omaa kehoaan sekä pitämään siitä huolta. Pyrin tarkoituksellisesti siihen, etten koskaan arvostele omia jenkkakahvojani, puristele selluliittejani tai tuijota hanuriani peilistä liian arvostelevasti. En halua että mun lapset puhuvat laihduttamisesta jo eskarissa ja alkavat kontrolloimaan syömistä, "koska koulussa Ellinoora-Matildakin tekee niin". Vaikka aikuisten maailma on julma, niin niin on myös lastenkin. Toivon että lapsilleni kehittyy aikustuessaan niin vahva itsetunto, että se kantaa läpi mahdollisten loukkaavien sanojen tai katseiden. On hemmetin vaikeeta opettaa samalla siihen, että oma keho on arvokas ja sitä saa itse ihmetellä, koska samalla tuolla ulkona on ihmisiä, jotka eivät sitä kehoa kunnioita ja joiden päässä on jotain joskus mennyt kovin pahasti vikaan. Tiedän äitinä myös sen, etten lapsiani voi ikuisesti suojella kaikelta pahalta, vaikka niin tahtoisinkin tehdä. Tätä kirjoittaessa tajusin itsekin kuinka vaikeeta se nykypäivänä onkaan. Itse kuulun siihen onnekkaaseen ryhmään, joka sai jo kotoota mukaan vahvan itsetunnon vanhempieni kautta. Toivon että tulevaisuudessa Meuska ja Enska tietävät että jokainen on kaunis, olkoon minkä kokoinen, värinen tai muotoinen tahansa.



Ei kommentteja: