Meil on bileet, kaikki sileeks!

Meillä oli viikonloppu yhtä juhlabuumia, vieläkin tuppaa olemaan juhladarra, tai lähinnä siis hiilaripöhö päällä. No eihän tää mun kroppa tosin mikään mallia "Victorias Secret" ole muutenkaan, mutta tuntuuhan toi 15 muffinssin ja puolikkaan piirakkapellillisen syöminen seuraavana päivänä. Kohtuutta nimittäin ei kannata mun kohdalla miettiäkään, se on kuulkaa sokka irti kun meitsi pääsee syömisen makuun. Toi on muuten syy, minkä takia mitään buffameininkejä ei kehtaa kenenkään semihyvän frendin kanssa edes harkita, olis noloa kun toinen tuijottais puoljärkyttynyynä mun kitusista alas ahtaman safkan määrää.

Anyway, viikonloppuna siis päästiin kemuttaa oikein kunnolla, lauantaina käytiin Pekkiksen kanssa istumassa iltaa mun veljen synttärijuhlien merkeissä. Mun vanhemmat tuli pimuvahdeiksi, olin jo viikkoa etukäteen kauhusta kankeana miten pärjäävät, Enska nimittäin on nukkunut skidisti katkonaisesti tässä jo jonkun aikaa. Mun silmäpussit muuten myös kompensoi aika tehokkaasti öiden rikkonaisuuden kanssa. Päästiin kuitenkin pelipaikoille, tuijottelin kännykkää säännöllisin väliajoin ja odotin kutsua kotiin rauhottamaan punasena huutavaa vauvaa. Kun kello läheni puolta yötä sain tiedon kaiken olevan edelleen ok, joten päätin kävästä muiden kanssa baarissakin (kahtena viikonloppuna putkeen, mullahan on ihan putki päällä!!). Kotiuduttiin Pekkiksen kanssa 3.30, vitutus huikenteli melkosesti kattoa kun täällä levollisesti todettiin Enskan vetelevän edelleen samoja unia joille illalla 19.30 nukahti.. Päätin myös samantien, että mun mutsi muuttaa meille Enskan kanssa puoleks vuodeks, mä muutan öiksi vaikka meidän kellarikomeroon.

Sunnuntaina oli sitten Meuskan kaksvee- kemujen vuoro. Iso pimu jo, onneksi se menee kohta jo kouluun.Tällä kertaa skipattiin kakut ja heitettiin cupcake- linjalle. Pitihän se ostaa Meuskalle kuitenkin hieno kynttilä juhlistamaan synttäriä! Liikkis vai häh?

Oon muksujen myötä innostunut leipomisesta ihan uudella tavalla, uusimpana tosiaan on iskenyt tämä cupcakeinnostus! Niitä tuli väsättyä kasa erilaisia, olipa kaikille jotain namia! Toki kuorrutus ei ole mitenkään kauheen ammattimaista, kröhöm. No pääasia että töhnä pysy muffinsin päällä, kuka sitä ulkonäköä tuijottaa!

Ja koska mulla usein lähtee vähän lapasesta toi tarjottavien määrä, niin pitihän sitä väsätä sitten sitä suolasta vähän joka eri laatua, mun ekaa kertaa kokeilema lohipiirakka oli aika hitti.

Kaiken kaikkiaan oli ihanat ja onnistuneet juhlat pikkuneidillä, lahjoja tuli taas roppakaupalla, seuraavassa kuvassa testiin pääsi tietenkin heti uudet Pariisista saakka tuodut kledjut, pelottavaa kun mun lapsi pukeutuu jo tyylikkäämmin kun minä. Toisaalta siihen ei tällä hetkellä kauheesti vaadita! Piti napata salafoto Meuskasta ja kummitädistä, on ne höpöjä! Meuskalla on muuten myös joku pakkomielle kenkiin, testiin pääsi myös mun kummitytön vaaleanpunaset kengät, Meuska petas just itselleen joululahjaksi samanmoiset popot, fiksu likka!

Onneksi juhlat ei lopu meillä tähän, puolet kutsutuista juhlavieraista ei päässyt eilen paikalle, joten meillä riittää juhlakansaa koko tälle seuraavalle viikollekin. Tosin noi eiliseltä jääneet cupcakesit ei taida säilyä siihen saakka, kuka ne tulis tuhoamaan? Anyone? No one? Se on nimittäin semmonen homma, että jos kukaan ei niitä tule syömään, niin mä joudun syömään ne. Ja sitten kun musta tulee pikkasen pläski, niin tiedän kyllä ketä syyttää!