Yleensä aikuisena oleminen on ihan nastaa. Voit valvoa miten pitkään tahansa, katsoa telkkarista mitä sontaa vaan, syödä kilon karkkia ja neljä hampurilaista siihen päälle jos mieli tekee. Joskus kuitenkin on hetkiä, kun olisi vaan tosi siistiä olla vauva muutaman päivän ajan esimerkiksi seuraavista syistä:
Voisit nukkua kun huvittaa ja lähes miten paljon vaan. Ja kaikkien muiden mielestä se olisi vielä tosi jees homma. Toiset kotimutsit siellä hiekkalaatikon reunalla vaan päivittelis, että "kylläpä sun vauva nukkuu hyvin, toista on meillä". Siinä sitten sun huoltajasi vaan polleena röyhistelisi rintaansa ja nyökyttelisi, että "juu, kyllä tää meidän Kiki omaa hyvät unenlahjat". Samalla saisit osaksesi hellyyttä pursuavia katseita ja ääretöntä ylpeyttä ainoastaan sen takia, että nukut. Miksi Pekkis ei esimerkiksi hali mua sen takia, että kykenisin nukkumaan sanotaanko vaikka.. 13 tuntia putkeen heräämättä? Mutta jos Enska tekis niin, niin kyllä me Pekkiksen kanssa halittais sen pieni pallopää varmaan tajuttomaksi.
Voisit kiukutella ihan niin paljon kun huvittaa! Kitistä, känistä, ynistä, huutaa, raivota, kiljua suoraa huutoa, vääntelehtiä ja murista jos nyt vaan sattuis huvittamaan. Tästä kiitokseksi kukaan ei tietenkään saisi mitään kohtauksia (mitä nyt hetkittäisiä vitutuspuuskia saattais esiintyä), vaan sut otettais syliin, hytkytettäis, heijattais, paijattais ja muuta mukavaa. Jos päättäisit lopettaa huudon, niin saletisti syliin pääsisi takaisin alottamalla se uudelleen.
Ruoka tulisi tarjoiltuna säännöllisesti nenän eteen. Ei tarttisi valmistaa mitään, ei kokata tai käydä kaupassa. Usein vielä huoltaja osaisi ennakoida ajan, koska sulla saattaisi alkaa olla nälkä, joten vatsankurnimista ei tarttisi sietää tosiaan kovin kauaa. Jos kuitenkin jostain syystä ruokkijavuorossa oleva tyyppi ei muistaisi sun saapuvasta nälästä ajoissa, niin ei tarttisi kuin muutaman kerran karjaista kitapurjeet punaisena, niin johan tulis höpinää tötteröön ja safkaa naaman eteen.
Vauvana saisit myös osaksesi suhteettoman paljon hellyttelyä, paijaamista, suukottelua, höpöttelyä ja muuta kivaa. Olisit (melkein) kaikkien mielestä ihana, söpö ja (lähes) kaikki haluaisivat pitää sua sylissä suukoteltavana. Voisit myös aina säännöllisin väliajoin aiheuttaa ihastuneen huokailumeren väläyttämällä loisteliaan hampaattoman hymysi. Myös lähes kaikki toiminta aiheuttaisi ihastunutta tuhinaa, päätitpä sitten liikutella varpaitasi, imeskellä paidanhihaa tai pissata hoitopöydälle.
Vauvana saisit myös vaipat. Sinänsä tää vaippajuttu ei mua kiehdo juurikaan, mutta viime viikolla tuon kahdeksan päivän vatsataudin aikana olisin hetkittäin jopa arvostanut jatkuvaa vaippahuoltoa ja pesemistä.
Kirsikkana kakun päällä sun kakkajutut olisi säännöllinen ja päivittäinen puheenaihe kotona, leikkipuistossa ja missä muualla nyt sattuisitte kulkemaan. Mitä isommat paskat, sitä parempi. Ja aina kun päättäisit vääntää ylimääräiset ulos, olisi se ainoastaan kaikkien mielestä mahtava ja lähes aplodien arvoinen suoritus. En tiedä olisko tää nyt niin siistiä, pidän kuitenkin vessa-asiani mieluiten itselläni. Toisaalta ehkä me voitaisiin huomenna mennä Meuskan kanssa taputtamaan vessan ulkopuolelle kun Pekkis menee vessaan ja kattoa mitä se tuumaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti