Yhdeksän kuukauden odotus on nyt vihdoin ohi! Ja ei, meille ei ole syntynyt uutta vauvaa, tsiisus sentään. Mutta me kuulkaa käytiin eilen Pekkiksen kans reffeillä, silleen kahdestaan. Ollaan oltu siis muutama kerta yhdessä kemuissa, mutta illat noudattaa sitä maailmanlaajuista yleistä kaavaa: miehet istuu olohuoneessa pelaamassa Xboxia bisseä juoden ja mimmit hengaa keittiössä juoruamassa ja lipittämässä punkkua. Näin ollen noista illoista ei oikein saa mitenkään päin väännettyä semmosta semiromanttista pusutteluiltaa. Eilen asiaan tuli kuitenkin muutos, kun lähdettiin reffaileen ihan keskenään. Mun on nyt heti pakko tässä nyt myöntää, että mä tykkään Michael Bublesta, silleen paljon! Niinpä kun tieto keikasta tuli joskus viime vuonna ilmi, niin Pekkis haki himaan hyvä-aviomies-pisteet ja osti meille liput ja antoi ne mulle joululahjaksi. Keikka oli just niin hyvä kun toivoinkin ja jopa jäyhät suomalaiset innostu menosta kunnolla ja porukka joras katsomoissa jo siihen malliin että järkkärit kävi hätyyttämässä porukkaa pois käytäviltä. Paikalla oli yllättäen lähes yhtä paljon miehiä kuin naisiakin, ehkä ne kaikki muutkin miehet on noudattaneet samaa pisteethimaan- taktiikkaa kun Pekkiskin, niin sen varmaan täytyy olla.
Keikan jälkeen käytiin vielä drinksuilla ja mä sain vihdoin ja viimein mun kauan haaveileman mansikkamargaritan. Olo oli taivaallinen ja hetkeksi pystyttiin molemmat irroittautumaan vanhemmuusroolista ja olla vaan Kiki ja Pekkis. Vaikka meillä molemmilla on omia menoja (eli pääosin treenihommia) joskus reilustikin, niin toi eilinen oli taas hyvä herätys siitä että näitä yhteisiä iltoja vois harrastaa vähän useamminkin kun yhdeksän kuukauden välein. Nyt jälleen virtaa täynnä jaksaa hommailla himassa, duunissa ja lasten kanssa. Aamuherätys neljän tunnin yöunien jälkeenkään ei painanut normaaliin malliin ja pimuja vastassa olikin tänään harvinaisen hyväntuuliset vanhemmat. Niinpä meidän vanhemmuuskaksikko suosittelee vastaavia iltoja teille kaikille muillekin vanhemmille. Ei muuten harmittanut se Suomen lätkähäviökään enää illalla kauheesti. Joten hei, not bad!
Ja hei vaikka ei asiaan kuulukaan, niin kattokaa toi vika kuva. Hiukka nerokas idea, mä haluun tehdä mökille tommosen!! Tai kaks. Tai oikeestaan mä suunnittelen ja iskä tekee sit, vaikka ei tossa ole edes homma eikä mikään. Vaikka pitäähän se nyt maalata ja vähän tuunata. Ja olishan tässä edelleen tekemättä se meidän remppakin.. Isi kiittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti