.

.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

8 kuukauden KRIISI

Enskalla on joku hemmetin 8 kuukauden kriisi. Näyttää olevan rankempaa kun mun ikäkriisi, joten jollain lailla tietty vähän ymmärränkin tota pientä ihmislasta, kun sen elämä on vaan niin kovin rankkaa!! Rankkuus jatkuu 24/7 joka päivä ja pieniä hetkiä lukuunottamatta koko ajan. Mä alan olla jo niin kypsä tohon Enskan dramatiikkaan, että omat hetkittäiset ikääntymisestä aiheutuvat ahdistukset ei tunnu enää missään. Enska tosin olis hyvä ehdokas tuleviin Oscareihin, sen vois nakata vaikka kategoriaan "parhaat loukkaantumismuuvit". Pelkän ehdokkuuden lisäksi irtois saletti voittokin, ei epäilystäkään. Olispa kuitenkin tossa se hyvä puoli, että voisin olla mutsina melko ylpeekin, olishan mu muksu nyt voittanut hei Oscarin ja kaikkea. Nuorena se on vitsa väännettävä ja silleen.

Mut anyhow, meidän päivä on Enskan kanssa about tämmönen:

Herätään viimeistään viideltä. Yöllä on huudeltu muutamaan otteeseen, mutta tutti on toiminut yöaikaan tainnuttajana. Mutta kun kello tosiaan lähestyy tai tulee viisi, niin sitten on Enskan mielestä oikein mainio aika herätä. Ensin voi kälättää omassa sängyssä puolisen tuntia niin kovaan ääneen, että hesarinjakaja kuulee sen pitkälti jo ennen kun astuu meidän rappuun sisään. Kun toi terminaattori tajuaa puolen tunnin päästä ettei kukaan ole reagoinut noihin sulosointuisiin äännähdyksiin, niin voi iskeä seuraavan vaihteen silmään. Se on tietenkin huutaminen. Kumpikaan meistä ei oo Pekkiksen kanssa jaksanut vielä kokeilla kuinka kauan toi jaksais jatkaa, mutta ollaan luovutettu siinä tunnin ja vartin jälkeen viimeistään, koska silloin Meuska saattaa jo herätä myös joten nouseminen on kuitenkin pakollista. No kaveri on täysin tyytyväinen kun saa maidot naamariin ja saattaa jopa joskus satunnaisesti sammahtaa uudelleen vielä, pieni pentele. Yleensä uudelleen nukahdusta ei ole tiedossa, joten siinä sitten noustaan aamuhommiin. Aamutyytyväisyys kestää noin 17,6 minuuttia, jonka jälkeen alkaa korvia hivelevä kitinä, vinkuminen ja itku. Enskaa ärsyttää. Niinkun kaikki! Aamupala on hanurista, kuka nyt kaurapuuroa syö? Ei Enska ainakaan! Syödessä kannattaa kiljua, kitistä, heilua holtittomasti ympäri syöttötuolia, napata yllättäen lusikasta kiinni, sotkea soseet pitkin naamaa ja äitiä ja vielä vähän kitistä. Enska myös diivailee pitkin päivää ja yökkäilee dramaattisesti jos hänen korkeutensa ruokaan on jäänyt puolikasta riisinjyvää suurempi murunen. Täysin silkkinen sose on siis parasta mitä Enska tällä hetkellä tietää. Yllättäen kuitenkin haarukalla muussattu rakeinen banaani uppoaa myös, ärsyttävä napero!

Kun aamupalasta selvitään, niin sitten jo väsyttää, koska piti taaaaaas herätä niin aikasin. Aamu-unille on siis päästävä joskus jo ennen yhdeksää, normaalit vauvathan siis herää vasta silloin, meidän lapsi menee päiväunille. Päikkäreille mennessä väsy on jo niin kova, että tyyppi nukkuu jo siinä vaiheessa kun sitä tuppaa toppapukuun ja parvekkeelle. Ihana hiljaisuus on laskeutunut! Tosin Meuska alottaa sen jälkeen kun Enska hiljenee.

Päikkäreiden jälkeen on taas vähän aikaa kivaa. Sitten alkaa taas ärsyttää. Ärsyttää kun ei pääse liikkeelle tarpeeksi nopeasti, ärsyttää kun osaakin vähän jo liikkua! Ärsyttää kun pitää taas syödä, juomisesta puhumattakaan! Ja hemmetin vaippa, taasko noi skeidat pitää vaihtaa? Jumankauta että Enskaa ottaa kuuppaan, kuka muka oikeasti jaksaa maata paikallaan 4,8 sekuntia että saadaan uusi vaippa paikalleen? Ei meidän Enska. Ja jo on, taas ärsyttää kun pitää pukea tai vaihtaa vaatteita, pyyhkiä nenä tai rasvata naama. Ja sekin ärsyttää taas, koska liikkuminen on niin vaivalloista. Ja Meuskakin halailee, sekin ärsyttää. Ja odottakaa vaan kun mutsi kehtaa mennä vessaan ja jättää neiti kuninkaallisen lattialle odottamaan! Ja jos tutti vilahtaa jossain, niin siitä nousee melu sillä sitä ei päivisin syödä unia lukuunottamatta.

Sitten kaikki alkaa taas alusta, kun syödään ja nukutaan toiset päikkärit. Ainoa paikka missä toi kiukkupussi jaksaa olla yhtä hymyä, kun kylpyamme! Siellä se jaksais lotrata lelujen kanssa varmaan kaks tuntia putkeen jos antais olla. Illalla voi taas mouhota ennen nukkumaanmenoa kun taas väsyttää. Eli koska meillä kaikilla on niin mukavaa, niin Enska toivottaa kaikille rattoisaa sunnuntai-illan jatkoa alla olevan kuvan mukaisesti:



Ei kommentteja: