Joulumaterialisti

No niin.. Myönnän heti alkuunsa: olen materialisti. Tykkään kauniista asioista, olen tuhlannut laukkuihin elämäni aikana järkyttävästi liian suuren summan rahaa eikä jouluryysis kaupoissa saa mua ahdistumaan. Tää materialisti iskee muhun ikävä kyllä varsinkin näin joulun aikaan. Useimmiten mulla on todellisia ongelmia keksiä itselleni joululahjatoiveita, vaikka kyllähän niitäkin nyt aina alkaa pitkällisen pohdinnan jälkeen löytymään. Mutta kun päästään muiden lahjoihin, niin sitten alkaa kyllä meikäläisen näppejä syyhyttämään siihen malliin, että kaikki valuuttaa vähänkään muistuttava on paras irroittaa mun käsistä ja vähän sukkelaan. Musta on vallattoman ihanaa kierrellä kaupoissa, hypistellä tavaroita ja löytää asioita, joiden tiedän oikeesti olevan mieleisiä saajalleen. Parasta on tietenkin se hetki kun lahjoja avataan. Meidän perheessä joulua on vietetty aina myöhään, lahjat jaetaan hiljalleen ja ne avataan yksi lahja kerrallaan, jokainen vuorollaan. Tossa perinteessä on oikeesti niin ihanaa verkkaista kiirettömyyden tuntua, samalla se lahjansaamisen hetki on oikeesti merkityksellinen, niin saajalle kuin antajallekin. Kaiken muun joulukrääsän hiplaaminen tuottaa mussa myös lapsellisen iloisen mielen, joten jos joskus törmäätte Stokkan jouluosastolla haaveilevan näköiseen ja typerästi virnistelevään naisihmiseen, niin se olen minä.

Monet sanovat aina ettei heillä osteta aikuisille lahjoja, ainoastaan lapsille. Usein toi lausahdus tulee myös jotenkin vähättelevästi, ihan kuin aikuisille lahjojen ostaminen olisi jotenkin noloa tai vähempiarvoista kuin lasten. Siis toki joulu on lasten juhla, en sitä kiellä, mutta kyllä se meillä on aina ollut myös yhtälailla aikuistenkin juhla. Muistan jo pienestä pitäen kuinka iskä hemmotteli äitiä ostamalla ihania lahjoja, esimerkiksi hajuveden tai toivotut saappaat. Ja toi ajatusmaailma on kyllä siirtynyt meihin lapsiinkin. Musta on ihanaa löytää Pekkikselle jotain kivaa, tykkään ilahduttaa mun vanhempia ja veljeä nappiin osuneilla paketeilla. Eikä niiden lahjojen tartte maksaa järkyttäviä summia, kunhan lahja on saajansa näköinen niin se on sillon ajanut asiansa. Ennen lapsia (siis sillon kun mulla oli vielä ihanaa vapaata aikaa, sosiaalista elämää ja varsinkin rahaa) yllätin mun perheen ostamalla meille yhteisen pitkän viikonlopun Lontooseen. Olin tulostanut paperille kaupungin kirjaimet ja laittanut jokaiselle yhden kirjaimen kirjekuoreen. Illan viimeisenä lahjana annoin kaikille kirjekuoret jotka pyysin avaamaan samaan aikaan. Pekkis tais saada L-kirjaimen, äiskä O:n. Kaikki tuijotteli lappuja hoomoilasina ja alkoivat tuijottaa muiden lappuja. Käskin miettimään sanaa joka kirjaimista muodostuu. Pekkis keksi sanan ensimmäisenä ja möläytti ainoastaan: Lontoo. Se hetki kun kaikki tajusivat meidän lähtevän Lontooseen, oli niin uskomattoman makee, mä pomppasin kiljuen sohvalta ja aloin melkein vollottamaan. :D

Koska mulla ei enää ikinä ole varaa ostaa meidän perheelle matkaa Lontooseen, joudun hakemaan lahjoja melkoisen paljon pienemmällä budjetilla. Onneksi saan tänäkin vuonna ostaa mummin puolesta koko köörin lahjan, joten shoppailtavaa on enemmän. Ja seuraavan kerran kun joku vielä sanoo mulle vähättelevästi, että meillä ei aikuisille lahjoja osteta, niin mä aion sanoa ylpeästi että meilläpä ostetaankin. Ostetaan tänä vuonna ja niin ostetaan muuten ensi vuonnakin.