Yöhinkin lopetus Vol. 2

No niin rakkaat kanssajännittäjät, on tullut aika paljastaa Enskan toisen maidottoman yön tutkimustulokset! Kuinka siis kävi? Nukuttiinko meillä? Entä naapurissa? Kuorsasiko Pekkis jälleen olohuoneessa? Vai tuliko Pekkis ritarin lailla hätiin viime hetkillä? Pettikö mutsilta pinna? Taintuiko lapsi ilman hinkkiä, vai luovuttiko väsynyt äiti viimein kaikkensa antaneena? Perimmäinen kysymys: kuinka tummat ovat mutsin silmänaluset??

*Rummunpärinääääää*

Täs olis nyt tää rumpu, kuvittele ite se ääni... (Kuva goodwillstudiot.net)

No niin, lyhyestä virsi kaunis. Mutsilla on tummat silmänaluset, väsyttää, tekee mieli suklaata ja vahvaa teetä, koska väsyttää! Ja joo, Pekkis kuorsas taas olohuoneessa, tosin Meuska oli kai käynyt tökkimässä sitä muutamaan otteeseen yön aikana, joten ei saanut sekään liikaa kuorsata. Mutta tiettekö mitä!? Enska nukkui omassa sängyssä muistaakseni neljään saakka (kato kun on tarpeeks väsynyt yöllä, niin mielikuvat alkaa hämärtyä, eikä sitä oikeesti olekaan ihan varma mitä on tapahtunut ja monelta. Vähän sama kun pikku jurbassa nääs, ei oo ihan varma että missä sitä oltiin ja monelta). Ja paras juttuhan on se, että Enska ei itkenyt eikä mouhonnut tissin perään! Tyyppi olisi varmaan vedellyt sikeitä autuaasti hyvinkin pitkään, mutta se saakelin YSKÄ tuli pilaamaan meidän yön. Tää on joku helvetin Murphyn laki oikeesti! Just kun mä alotan yökoulun, niin Enska saa Meuskalta yskän, raasu köhi melkein koko yön unissaan. Hyvähän se tietty on että nukkui, mutta mä en sitten saanut nukuttua sen köhinän ja korinan keskellä. Joten vähän semmonen win-lose-tilanne tää nyt oli. Sängystä ei kuulunut pihahdustakaan aikavälillä 20-00, tota ei oo tapahtunut meidän taloudessa Enskan kanssa kun tasan kaksi kertaa puolen vuoden välillä. Itku kuitenkin alkoi kunnolla siis joskus neljän maissa, jollon nostin pimuskan viekkuun koisimaan. Herättiin aamulla 6.55, mä olisin yllättäen vedellyt zetaa pidempäänkin. Pääasia oli kuitenkin se, että Enska oli jälleen heti aamusta oma aurinkoinen itsensä, höpötteli menemään ja kuolas mun naaman läpimäräksi. On se aika ihQ!

Nyt kahden yön jälkeen mulla on hyvä tutina tästä hommasta. Oon varma että meidän yöt alkaa paranemaan kohisten. Kun saadaan toi yskä selätettyä, niin oon varma että meillä saatetaan tehdä jopa Enskan uniennätys, joka olisi siis yli kahdeksan tuntia katkeamatonta unta putkeen. Toi kuulostaa jo ajatuksena niin uskomattoman ihanalta, että alkaa tätä mutsia oikeesti jo melkein itkettää! Miltä tuntuisikaan herätä aamulla ilman että pää tuntuis siltä, kun kaikki mun 15 aivosolua ottais kärkkäästi yhteen otsalohkojen välissä? Todennäköisesti liialla fiilistelyllä ammun kuitenkin ainoastaan itseäni jalkaan, joten ehkä kuitenkin pitäisi säilyttää edelleen skeptinen asenne? Päivällä ainakin partsilta kuului semmonen yskitnä taas, että tiedän jo etukäteen ensi yön tuloksen. Se ei kuitenkaan ota kuuppaan, koska kun toi yskä loppuu, niin nukkuminen alkaa. Alkaahan??