Meuska on ollut pienestä pitäen siitä kiitollinen lapsi, että sen kanssa on aina ollut helppo haldata noita yöhommia. Tietty Meuska valvottikin vauvana, vikat "päikkärit" tyyppi veteli joka ilta skarpisti klo. 22-22.45. Tähän aikaväliin ei auttanut mitkään keinot, vaan pimu heräsi aina tasan 45 minsan kuluttua nukahtamisesta. Koska Pekkis menee aina vähän normaalia duunaria myöhempään hommiin, niin tää rytmi ei ollut meille mitenkään ongelma. Me kateltiin iltasin Rillit Huurussa- sarjaa ja puuhailtiin kaikkea mitä mieleen tuli. Nukkumaan käytiin siinä yhden tai kahden aikaan ja aamulla me herättiin Meuskan kanssa about 11-12 aikaan, Pekkis tietty oli kyllä lähtenyt duuniin jo tossa vaiheessa. Mä en ottanut asiasta mitään stressiä vaan nautin kiireettömistä aamuista ja pitkistä aamu-unista. Samoin yösyöttöjen lopetus meni maaliin puolen tunnin yökitinällä, omaan huoneeseen muutto ei aiheuttanut edes olankohautusta ja tutista luopumisen tuska kesti yhden illan ja noin 12 minuuttia. No kuten aiemmista kirjoituksista on saanut lukea, niin Enska taas ei ole yhtään kuin siskonsa, siis näissä nukkumisjutuissa. Ei sitten niin yhtään. Vaikeeta on ollut joka saralla nukahtamisesta lähtien, pahintahan tietty on ollut öisin jatkuvat herätykset jopa 15 minuutin välein. Voin nimittäin kertoa, että kun omat yöunet koostuu maksimissaan tunnin pätkistä pitkän aikaa putkeen, niin siinä alkaa käymään omat aivot jo vähän hitaalla. Varsinkin kun tätä on kestänyt joitain öitä lukuunottamatta kohta jo puol vuotta..
Äidinvaisto on siitä nasta juttu, että sitä jotenkin tietää lapsestaan kaikkea jollain ihme intuitiolla. Mä siis tiedän sen, että meillä Enskan kanssa yöt rauhottuu vasta kun lopetetaan tää yösyöminen kokonaan. Nyt se herää siis jatkuvasti sen takia, että odottaa palvelua alamaisiltaan, yleensä siis maitoa. Niinpä se raivoaa hetken ja nukahtaa tyytyväisenä heti kun saa otettua hiukkasen mölöä masuun. Mutta nyt tää alamainen päätti, että tänä yönä tapahtuu vallankaappaus ja tää saakelin yöpelleily loppuu nyt. Suomeksi: mä en enää jaksa. Meillä loppuu yösyönnit tähän päivään, eli hinkkibaari pysyy tästä lähin kiinni kello 21-07. Sori Enska, elämä on kovaa ja se on hyvä oppia jo tässä vaiheessa. Nyt on siis tahtohampaat terotettu, korvatulpat kaivettu esiin ja varsinkin se oma äidinlempeys lassottu. Mä tiedän että meillä raikuu tänä yönä huuto, ja kova semmonen raikuukin. Pahoittelen naapureille jo etukäteen tätä möykkää, mutta pakko tää on jossain vaiheessa tehdä. Toivottakaa mulle tsemppiä, lupaan tulla kirjottamaan huomenna miten meidän yö meni. Pitäisköhän tästä muuten infota Pekkistäkin? Onneks sillä on huomenna vapaapäivä, niin ei närästä niin paljon toi et yöunet on varmaan aika nollassa tänä yönä. Tavoite on siis muuttaa meidän yökukkuja yönukkujaksi, katotaan kuin meidän käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti