.

.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Story of my life..

Kun on taas vaihteeksi viettänyt neljä päivää kolmeysin kuumeessa, niin ensimmäinen semmonen oikeesti terveempi päivä tuntuu aina jotenkin tosi juhlalliselta. Vaikka mulla on ääni lähtenyt kokonaan pois, niin se ei haittaa tätä juhlafiilistä yhtään. Pekkis ja tytöt muuten on fiiliksissä, sillä kerrankin mä joudun olemaan hiljaa melkein kokonaan, enkä voi jankuttaa, niillä on käynyt nyt parin päivän flaksi, saamari. Mutta siis tosiaan juhlallinen olo jotenkin, ihan kun sitä olis jollain lailla uudestisyntynyt, mä ainakin mietin hartaasti mitä kaikkea sitä nyt sitten tekee kun on TERVE. Koska sitä menis puntille, pitäisköhän hommailla lisää joululahjapaperia ja mitä sitä ostaisi ystävälle uuteen kotiin viemisiksi viikonloppua varten.

Koska eilen pysyin jo hatarasti tolpillani, niin päätin luonnollisessti lähteä Ikeaan, juhlallista! Roudasin mukaan mutsinkin, tai no se lähti kyllä ihan vapaaehtoisesti. Jostain syystä kaikki naispuoleiset lähtevät aina vapaaehtoisesti Ikeaan verukkeella "no mä taidankin muuten tarvita niitä muovikippoja". Tekosyy on hyvä, tosin mä en ole vielä elämäni aikana nähnyt kenenkään poistuvan sieltä pelkkien muovikippojen kanssa. Ja niin, story of my life alkaa.. Mun piti mennä ostamaan kuusi (6) kappaletta lasikippoja. Kuinka kävi? En tiedä kuka sitä kamaa mun kärryyn tunki, mutta kun tulin kotiin, niin auton takaluukun kassista löytyi kassi, joka sisälsi seuraavat asiat:

- Kaksi pakettia 0,5 litran muovikulhoja, näitähän nyt tarttee aina. Mä meen töihinkin nyt kohta, tohon menee just sopivasti yhden päivän eväät.
- Kaksi kolmen kynttilän settiä, en osannut valita niiden violettien ja harmaiden välillä, joten otin molemmat.
- Kaksi isoa punaista kynttilää, joulukin on tulossa herranjumala sentään!
- Kaksi pakettia tuikkuja, katso argumentti yllä.
- Kaksi punaista lyhtyä. En tiiä miksi ostin noi, ajattelin laittaa ne parvekkeelle, vaikka ei siellä oo mitään punasta tosin. No kohta on..
- Paketti vaniljantuoksuisia tuikkuja, tuoksukynttilät on vaan niin södejä. Vähän kun possut pienenä, ei niitä voi vastustaa.
- Paketti jotain punasia tuoksutuikkuja, nääkin oli ajateltu vähän joulua varten. Eli ne on poltettu jo ens viikolla.
- Minikuusi. Siis mitä hemmettiä? Kuka laittoi sen mun ostoskassiin? No onhan se nyt kyllä aika sulonen toisaalta. Jos laitan siihen valot ja jotain sulosia pikkupalloja? Se vois olla Enskan ja Meuskan oma joulukuusi. Sitä ei tosin passaa antaa niille ollenkaan, koska ensin Meuska kaivais sen risun tuolta ruukusta, Enska imuroisi kaikki mullat lattialta, rouskuttais sen jälkeen vielä pallot kitusiin kun Meuska kietoutuis jouluvaloihin ja olis mielestään todella tyylikäs.
- Kuitissa on joku kohta josta en kyllä yhtään muista mitä se on! No, se on maksanut kuitenkin vain 2,99 euroa, joten ei se oo niin vakavaa.
- Vihdoin ja viimein, KUUSI lasipurkkia!! Muistin kuin muistinkin ostaa ne, jihaa! Voinen siis olla ylpeä itsestäni!





Tämän kaiken lisäksi meidän äiti onnistui tuhlaamaan johonkin (en siis todella tiedä mihin) myöskin liikaa rahaa. Niin ja tulihan sitä hankittua Enskalle jouluksi lampaantalja vaunuihin ja Meuskalle lakanat. No niin, eihän se siis turha reissu ollut ollenkaan. Mutta kertokaa nyt joku viisaampi, että miten tossa taas kävi noin? Menen hakemaan tavaroita, jotka maksavat 18 euroa. Poistun kaupasta moninkertaisen summan paljastavan kuitin kanssa. Ja noin käy joka kerta. Kuitti on joku miljoona kilsaa pitkä ja kamat ei mahdu autoon. Niin, story of my life. Menin myös kerran ystävän kanssa etsimään hänelle farkkuja. No löydettiin me ne farkut kyllä. Mä tosin ostin jo ekasta kaupasta neljä paitaa, hups vaan.

Ja vielä loppumouhoominen: kuka päätti laittaa Walking Deadin tauolle helmikuuhun saakka? Se kuka ilmoittautuu nyt, niin mä tuun ja vedän sitä kyllä nekkuun. Niih! Syyllistä odotellessa mä meen väsää ne mun lasipurkkijutut ja koristelee ton minikuusen. Eiks muuten ollutkin symppis hei?





Ei kommentteja: