.

.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kaksi viikkoa armonaikaa

Aika tuntuu tällä hetkellä kirjaimellisesti juoksevan liian nopeasti. Tai sitten mä vaan juoksen liian hitaasti, veikkaan oikeastaan että se on oikeellisempi vaihtoehto tällä hetkellä. Mulla on 13 päivää aikaa saada itseni siihen kondikseen, että kykenen laahustamaan sen 21 kilsaa, mieluiten vielä juosten. Toki on parempi päästä maaliin vaikka ryömien, kun ei ollenkaan, mutta uskon maksimisuoritusajan olevan umpeutunut jo siinä vaiheessa, kun ryömin vihdoin maaliin.

Oon jaksanut juosta kiitettävästi, about 3-4 kertaa viikkoon. Yhden kerran viikossa koitan vetästä aina pidemmän lenkin, kerran viikossa lyhyen intervallilenkin ja muutaman kerran normaalin kympin verran. Oon oikeesti rehellisesti yllättynyt siitä, miten nopeesti ja helposti se jonkinlainen juoksukondis on tullut! En koskaan oo ollut mikään juoksemisen suurin fani, eikä näin pitkäjänteistä lenkkeilyä oo meidän taloudessa harrastanut kukaan viimeiseen 11 vuoteen. Vaikka kykenen helposti vetämään itseni hämärän rajamaille spinningissä tai kahvakuulatunnilla, niin on tossa juoksemisessa vaan se oma fiiliksensä. Paras on se fiilis, kun jalat lähtee rullaamaan itsekseen ja juoksu on äärettömän helppoa ja vaivatonta. Sitä on siis n. 1 prosentti kaikesta juoksusta. Loput 99 prosenttia on joko silkkaa helvettiä tai muuten vaan perseestä. Mun työkaveri kertoi muuten, että jonkun tutkimuksen mukaan suurin osa juoksijoista miettii lähes koko lenkin ainoastaan sitä, kuinka paskaa se on. Silti ne samat tyypit lähtee lenkkipolulle aina vaan uudelleen. Onkohan musta tulossa sellainen? Oon tosin nyt huomannut, että jos saa jonkun lenkille mukaan, niin silloin ei ehdi hokemaan sitä "tää on perseestä, tää on perseestä, en tän jälkeen juokse enää koskaan, jos nyt tästä oikasen tai jos vähän vaan kävelisin"- mantraa omassa päässään ainakaan niin paljoa!

Oikeesti fiilis on tällä hetkellä ihan hyvä. Asiaa saattaa auttaa se, että äskeisen 10,5 kilsan lenkin jälkeen söin ison hampparin. Oon muuten nyt huomannut, että tän juoksemisen alotuksen jälkeen mulla on nälkä about koko ajan! Aamu ja aamupäivä lounaaseen saakka menee ihan hyvin, sen jälkeen on urku auki ja huomaan mussuttavani jotain koko ajan siihen saakka kunnes illalla nukahdan. Usein tuntuu että varastoin poskiin vielä iltavoikkarit, jotta voin sitten yön aikana syödä nekin. Ollaan myös Pekkiksen kanssa päädytty siihen, että tää urheilullinen (siis mikä?) elämäntapa pitää opettaa jo pienestä pitäen, Enska otti asian aika tosissaan:







2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauanko sinulla menee aikaa tuon kympin peruslenkin juoksemiseen? Oletko huomannut kohentuneen juoksukunnon ja kasvaneen ruokahalun lisäksi muita vaikutuksia, esim. kropan timmiydessä?

Kovasti tsemppiä puolimaratoniin! Muista, että pätkiä saa kävellä ja se on jopa suotavaa, jos oikein alkaa syke nousta ja askel painaa. Sitten on taas kevyempi jatkaa. Nimim. kokemusta on :)

Krista Eklund kirjoitti...

Aikaa menee aikalailla tunnin verran, eli juoksuvauhti on about se 10km/h, vähän suuntaan ja toiseen päivästä riippuen. Juoksukunto on tosiaan kohentunut ja nälkä kasvanut (vaikka en tiedä miten se enää mun tapauksessa on mahdollista!), mutta oon huomannut kyllä olemuksessakin muutosta. Jenkkakahvat on alkaneet kaventumaan ja jotenkin vartalo on ns. jämäkämpi. Oon muutenkin ruumiinrakenteelta pitkä ja laiha, mutta höttöä on silti riittänyt kyllä aika reilustikin kahden melkein peräkkäisen raskauden ja imetysten jäljiltä. Se on jotenkin alkanut sulamaan, mikä on tietenkin mukavaa. :)

Kiitos tsempeistä, niitä tullaan tarvitsemaan! Eniten ehkä jännittää syömisen ajoittaminen, että osaanko syödä oikeaan aikaan ennen juoksua ja tarpeeksi, etten söisi liikaa mutten myöskään liian vähänn, jollon puhti loppuu kesken. Ootko itse monta puolikasta juossut? Jos tulee muita hyviä neuvoja mieleen, niin saa tulla kertomaan, ne on kullanarvoisia!