.

.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

KOTImaisia ja lapsellisia lastenvaateihanuuksia

Olen jo aiemmin myöntänyt omaavani hiemaan materialistin vikaa. Olen myöntänyt myös sen, että musta on joskus kiva ostella kaikenlaista pientä ja silloin ja tällöin jotain isompaakin kivaa. Jostain syystä en koskaan hurahtanut järjettömästi lasten vaatteisiin tai muksujen tarvikehommiin. Valtaosa kamoista ja vaatteista meille saapui kirppikseltä, eikä esimerkiksi yhtä ainoaa kestovaippaa muuttanut meille kaupan hyllyltä. Vaatteistakaan en ollut koskaan kauhean tarkka, kunhan nyt on siistiä ja suurin piirtein sinnepäin, niin oon ollut tyytyväinen. Varsinkin kotireleet meillä kaikilla on joskus niin himmeetä settiä, että monet muut mutsit vois päivitellen tsekkailla meidän porukkaa.

Nyt kuitenkin koin hurahduksen ja vielä hyvän mielen sellaisen. Meidän kotikonnuilla asustaa nimittäin yrittäjä, joka uskalsi repäistä, jätti päivätyönsä ja ryhtyi hurahduttamaan meitä äiti-ihmisiä. Koska en osaa itse laittaa ompelukoneeseen edes lankoja, niin musta on upeaa kun joku osaa taikoa kangaspalasta ja langasta jotain käyttökelpoista. Luin myös oikeesti hyvän blogipostauksen siitä, mikä siinä kotimaisessa vaatteessa maksaa. Ikävä kyllä en muista blogin nimeä kuollaksenikaan, joten en pysty sitä tähän linkittämään. Mutta sen lukemisen jälkeen aloin oikeesti miettimään, että jos henkkamaukassa myydään muksulle tunika hintaan 4,95€, niin ei siitä varsinkaan Suomen verojen, työnantajamaksujen, tilavuokrien ja rahtien jälkeen niille vaatteen tehneille pikku kätösille paljoa jää. Oon alkanut myös oikeesti potemaan huonoa mieltä siitä, että vähän Meuskaa vanhemmat muksut painaa pitkää päivää kuumassa tehtaassa, jotta mä voin hukuttaa lapseni yltäkylläisyyteen saakka upeisiin kuteisiin. Kohtuuhintaan tietenkin! Vaikka en aiemminkaan ole noihin vaateliikkeisiin mitenkään järjettömästi kuluttanut, niin tästä lähin pyrin miettimään vielä kerran mitä mun lapset tarvitsee, vai tarvitseeko juuri sillä hetkellä mitään. Musta tuntuu että tästä lähin myös mun lahjukset saattavat olla mallin "LindexKappAhlH&M" sijaan vaikka "Lapsellinen käsityöpuoti".




En kestä noita ihanuuksia, osa kuolalapuista lähtee heti lahjuksena eteenpäin velimiehen pikkuneidille, hyvän mielen kera tietenkin! Mulla on hyvä mieli siitä, että tiedän tekijän saavan näistä kohtuullisen korvauksen. Mulla on hyvä mieli myös siitä, että voin omalta osaltani tukea työllisyyttä ja varsinkin käsityöammatteja edes hitusen. Mulla on myös hyvä mieli siitä, että noi pöllökuosiset pipot meinaa saada mut ekstaasiin, koska ne on vaan niin IHANIA! Toi body saa mut jo lähes itkemään ja aion aikanaan kehystää sen Enskan seinälle. Ja hei muuten, mulla on myös hyvä mieli siitä, että tilauksen mukana tuli tekijän omin kätösin allekirjoittama kortti. Noita ei taideta henkkamaukassa jaella?





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä <3

Oliskohan se blogiteksti voinut olla tämä?
http://www.loru.fi/2/post/2014/04/kotimainen-onkin-kotimaista.html

-Hanna

Unknown kirjoitti...

Hei just toi! Oli hyvin silmiä avaava teksti lukea kaikille niille (ja ennen myös minulle), jotka saattoivat kaupassa kauhistella sitä 30 euron tunikan hintaa! :)