Hiffasin tänään tossa pihalla tyttöjen kanssa ollessa, että mun ekaan puolimaratoniin on tänään tasan kuukausi aikaa. Tuntuu että onhan tässä vielä hetki valmistautumiseen, mutta silti alkoi vähän kauhistuttamaan, sillä kuitenkin aikaa on enää reilu neljä viikkoa. Siis sehän on oikeesti ihan just! Sinänsä kaikki on jees, mulla on ne uudet hianot juoksukengät ja satsasin myös muutamaan juoksupaitaan. Kondiksella ei kai oo niin väliä, kunhan varusteet on kohdillaan? Ajattelin myös tehdä asiallisen soittolistan Spotifyihin, jotta voin sitten hakea tsemppiä kuulokkeiden kautta. Mun perhe on tietenkin tulossa kannustamaan, joten lisäpuhtia saan siitä että yritän juosta sitä sekopäisesti kiljuvaa jengiä pakoon, ettei kukaan vaan tunnistais et ne hurraa mulle. No vitsivitsi, oikeesti luotan siihen et mun äiti ottaa tytöille pompomit mukaan ja Pekkiksellä on joku "Go Kiki Go"- paita päällä.
Juoksutreenit on mennyt tähän saakka ihan hyvin. Käyn lenkkipolulla kolme kertaa viikossa, kerta viikkoon pyrin juoksemaan vauhdikkaamman lenkin, jotta tulis vähän vauhtikestävyyttä. Peruslenkit on nyt semmosta 8-10 kilsaa, joskus juoksu menee paremmin, usein vähän tahmeemmin. Joudun juoksemaan yleensä vasta ysin aikoihin illalla, kun Pekkis on kotiutunut ja tytöt nukkumassa. Olis tietty kiva hölköttää menemään joskus aiemminkin, mutta minkäs nyt olosuhteille mahtaa.
Eilen pääsin juoksemaan jo aikasemmin, jollon paistoi vielä aurinkokin! Kävin läheisen minigolfkentän ympäristössä kirmaamassa neljä kertaa parin kilsan lenkin, jossa on kiitettäviä nousuja. Tänään tunnen juosseeni mäkiäkin hieman, sillä pohkeet on hiukkasen jumissa ja mun olemattomat pakaralihaksetkin ilmoittelee itsestään. Maailman surkeimpana venyttelijänä oon yrittänyt skarpata sen suhteen ja venyttelenkin kyllä aina lenkin jälkeen jalat (omasta mielestä) tehokkaasti. Muutama kunnon syvävenyttelytunti Shantissa vois jeesiä aikalailla tällä hetkellä. Alan pikkuhiljaa tajuamaan että kohta pitäis vetää sitten vermeet niskaan ja mennä sinne hulabaloohon pinkomaan. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Ja niinkun sanottu, kyllä sitä aina konttaamallakin maaliin pääsee, tyyli vapaa mutta pakollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti