.

.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kokki Kakkosen kasvikset

Mä päätin viime viikolla Pekkistä konsultoimatta, että tästä lähin meillä syödään ainakin kerran viikossa kasvisruokaa. Mä itse popsin usein pöperöni varsinkin ilman punaista lihaa, vaikka en todellakaan kunnon pihvistä kieltäydy. Varsinkin lounashommat mulla menee usein kasvislinjalla, popsin erilaisia keittoja, salaatteja ja muuta. Pastahommat ja muut voi nakata nurkkaan saman tien, jos haluaa pysyä hereillä lounaan jälkeenkin. Pekkis on kuitenkin vannoutumaton lihamies, vaikka ei koskaan ole kasviksille irvistänytkään, oikeastaan päinvastoin. On nastaa kokata, koska me molemmat syödään kaikkea ellei sieniä lasketa mukaan.

Suurin ongelma ton kasvissafkan kanssa on tällä hetkellä proteiini. Varsinkin Pekkiksen puntatessa nyt tosissaan, on se protskun saanti sille (mun mittakaavassa jo ärsyttävän) tärkeää. Kyllä mä itekin koitan laskea protskua kovin yläkanttiin joka päivä, siitä syystä mun hylly duunissa on hyvin rahka- ja raejuustotäytteinen. Mutta tosiaan, päätin että nyt otetaan meidän talouteen kerta viikkoon toi kasvishässäkkä, jollon koitan keksiä myös muuta kun kasvissosekeittoa tai kesäkurpitsakeittoa, jotka on meidän taloudessa takuuvarmoja hittejä joka kerta. Niinpä mä eilen ostamista punasista linsseistä innostuin tänään väsäämään linssipataa! Menin fiksuna likkana tietenkin hyödyntämään parasta ystävääni Googlea, josta löysinkin oikein passelin oloisen reseptin. Pataan humpsahti siis sipulia, porkkanaa, valkosipulia, chiliä, linssejä, mausteita iso kasa, kikherneitä ja chilikastiketta, pari tuntia sai hautua ja nam! Hyvää ja tässä nyt sitä protskuakin on, Pekkis voi sitten lisätä oman annokseensa vielä 300 grammaa raejuustoa, niin pitäis jo vaativammallekin bodarille kelvata. Sääli etten viitti vielä vetää ruokaövereitä, sillä lenkkipolku kutsuu vielä tänään.




Meuska on siitä hauskassa iässä jo, että sen kanssa oikeesti jo voi vähän tehdäkin näitä keittiöhommia. Hauskinta on tietty kaikenlaisten taikinoiden sekoittelu, tänään hupia oli repiä sipulista kuoria.  Parasta on kuitenkin aina se kuormasta syöminen, enkä mä nyt jaksa siitä nipottaakaan, ahdanhan mä itekin suusta alas tavaraa minkä kerkeen. Mitä isommat edellä niin sitä pienemmät perässä, eiks se silleen menny?







Ei kommentteja: