.

.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Lehtifantasia

Me ei tilata Hesaria yksinkertaisesti siitä syystä, että sitä ei kukaan koskaan ehdi lukemaan. Kun mun vanhemmat on olleet nyt parisen viikkoa reissussa, niin niiden hesari on tullut meille. Jostain syystä mut valtaa aamusin töihin lähtiessä semmonen hyvä mieli, kun vilkasen eteisen lattialla makaavaa lehteä, se lehti itsessään edustaa mulle rauhallisuutta ja kupillista aamukahvia. Niin kauan kun muistan, niin vapaapäivinä meidän iskä istui keittiön pöydän ääressä lukemassa hesaria ja joi samalla aamukahvia. Se luki sen lehden kannesta kanteen eikä skipannut varmaan yhtä ainottakaan sanaa. Tää lehdenlukuprosessi saattoi kestää helposti parikin tuntia ja toimitus toistettiin joka ikinen vapaapäivä. Työpäivinä se kähvelsi lehden mukanaan töihin, eikä koskaan tuonut sitä takasin kotiin! Tää oli meidän mutsin mielestä varsin riemukas asia. Edelleen vapaapäivinä tiedän iskän istuvan rauhallisesti keittiön pöydän ääressä lukemassa tuota rakasta lehteään ja kesälomilla sen jakelu muutetaan tietenkin mökkiosoitteeseen. Toisaalta mikäs sen parempaa kun istua kesäaamuna mökin terdellä hesaria lukemassa ja kaffea juomassa. Hyttysiä on vaan triljoona, mutta niistäkin selviää ohvilla.




Lasten myötä tää arki ja pyhätkin on semmosta lentoa aamusta iltaan, että monia asioita tietenkin kaipaa. Toi hesari on yksi niistä. Vaikka tiedän rauhallisempien aikojen koittavan jossain vaiheessa jolloin tuo lehti taas alkaa meidän postiluukusta aamusin kolahdella, niin silti mulla on joku fantasiamielikuva siitä kuinka mä aamusin imitoin mun isääni ja luen sitä samperin lehteä! Se mielikuva on rauhallinen ja seesteinen, siinä aina paistaa aurinko, oon herännyt näyttäen siltä että olisin hypännyt silkkiaamutakissani suoraan täbäreistä ja meidän keittiössä on aina tuoreita kukkia. Siinä mielikuvassa Pekkis myös aina tulee suukottamaan mua poskelle kun luen lehteä ja meillä syödään aamupalaksi tuoreita croissantteja emmentalilla. Pöytää koristaa suuri hedelmälautanen ja mulla on höyryävä kannu täynnä Stokkalta ostettua irtoteetä. Lapset leikkii rauhallisesti ja hiljaa omassa huoneessaan, eivät sotke, juokse eivätkä varsinkaan häiritse äitiä, eli minua. Siinä mielikuvassa ne oikeastaan kävelevät rauhallisesti keittiöön, toteavat äidin yhä lukevan ja menevät käsikädessä jatkamaan leikkiään lehden lukemisen ajaksi. Koska todellisuus on tällä hetkellä hyvin kaukana tosta mun fantasiasta, niin meille ei tuu sitä hesaria. Nytkin on monen päivän lehdet odottamassa lukijaa. Siltikin mä säästän jokaisen päivän lehden ja luen kun ehdin. Taidan siis siirtyä niiden pariin nyt, kun noi keuhkoojat nukkuu!



2 kommenttia:

Sanna Koo kirjoitti...

Ahahahaah, meinasin kuolla nauruun lukiessani tota sun maalailua tommosesta seesteisestä aamuhetkestä! Onneks tajusit itsekin, että joooooo, utopiaa!

Krista Eklund kirjoitti...

Sanna, älä kuole sentään! Mun tulis sua kauhee ikävä!