Siinähän sitä sitten...: Meillä asuu terroristi

Äiti on vähän väsynyt.. Toi on varmaan aika vakiolause lapsiperheissä. Joskus se pitää paikkaansa vähän enemmän, joskus vähän vähemmän. Meillä tällä hetkellä toi lause on vakio joka aamu, ikävä kyllä. Meuska kyllä yleensä nukkuu hyvin (nyt kun se siis on saatu nukkumaan sinne omaan sänkyyn kunnolla), mutta tää meidän ihana kuopus Enska onkin aivan toista maata. Enskan mielestä nukkuminen yöaikaan on todellakin yliarvostettua. Enskan mielestä myöskään äidin ei tartte nukkua yleensä kolmea tai neljää tuntia enempää, koska se mutsi näyttää pärjäävän silläkin määrällä. Viime yönä Enskan yöunet sijoittui välille 20.30-5.15, eli "unta" vedettiin kuuppaan vajaa 9 tuntia. Tuntimäärä tietty kuulostaa ihan nastalta, mutta kun välissä herättiin kuusi kertaa ähisemään, kitisemään tai imeskelemään omia varpaita, niin äitiä tosiaan tuppaa vähän uuvuttamaan. Varsinkin kun Enska ei sitten herättyään ja syöpöteltyään ihan tosta vaan nukahdakaan uudelleen, vaan jää vinkumaan tai ähisemään. Jos toi öinen ääntelehtiminen oliskin vaan tota vinkunaa, niin siirtäisin naperon pinniksessään vaikka kylppäriin vinkumaan, mutta auta armias jos tutti tippuu, niin sitten on huudon paikka. Näin ollen Enska vinkuu mun vieressä jossa mä sitten koomassa tuupin sille tuttia muutamaan kertaa suuhun. Jos oikein hyvin käy, niin Enska nukahtaa lähes heti syöpöttelyn jälkeen, huonolla tuurilla uudelleen sammumiseen menee puoltoista tuntia.

Koska tosiaan tätä öistä valvomista tulee nyt meikäläisen harrastettua melko paljon, niin aikaa aikamoiselle yölliselle vittuuntumisen keräämiselle on! On uskomattoman raivostuttavaa havahtua aina uudelleen, kun juuri on vaipumassa uneen. Siinä vaiheessa kun oma tajunta on jo unen rajamailla, niin Enska päättää saletisti karjasta tai alkaa mouhoomaan, tähän ei auta tassutus, sylitys tai hyräily, ei asennon vaihto, silittäminen tai hellä jalkapohjien hieronta. Believe me, i've tried it all! Ainoa mikä lähes aina auttaa on sapuska. Näin ollen neiti saattaa tankata pitkin yötä ittensä semmoseen ähkyyn, että pulauttelee puolet pitkin sänkyä. Nice. Sitten kun kello ylittää maagisen aamuviiden rajan, niin Enskan mielestä yö on taas lusittu ja on aika herätä! Tässä vaiheessa yritän kaikin tavoin saada likan vielä nukkumaan, mutta ei niin ei, Enskan mielestä nyt herätään tai huudetaan. Näin ollen meillä yleensä noudatetaan ensimmäistä vaihtoehtoa, jottei tartte herättää koko taloyhtiötä. Kun koko konkkaronkka Pekkistä ja Meuskaa myöten on pystyssä, on Enskan mielestä hyvä aika tehdä seuraavasti:

Tyyppi siis nukahtaa!!! Voi jumalauta että voi mutsia oikeesti suoraan sanoen vituttaa! Eihän tässä mitän ongelmaa olisi muuten, mutta Meuska on kunnon yöunien jälkeen täynnä virtaa, äiti ei. Näin ollen toinen lapsi nukkuu päivällä, töinen yöllä. Mä en koskaan! Varsinkin yöllä päässä risteilee niin kauheita ajatuksia, ettei niitä voi edes ääneen sanoa. Välillä olisin valmis heittämään kakaran roskikseen, seuraavalla hetkellä mietin sen tumppaamista kellariin, hetken päästä voisin ripustaa tyypin haalarista roikkumaan parvekkeelle. Jollain lailla kuitenkin lohduttaa se, että tiedän ettei me olla ainoita joilla valvotaan. Maailman suurimmat symppaykset siis kaikille kanssakärsijöille.

Niin.. Ja mä kyllä hekumoin ajatuksella, että kohta noi muuttaa pois himasta ja mä saan nukkua katkeamattomia yöunia hamaan tappiin. Koska oon päättänyt potkia likat himasta siinä vaiheessa kun ne täyttää 18, niin siihen on Ennan kohdalla enää 17vuotta, 6 kuukautta ja 29 päivää. Ei se oo paljon mitään, eihän? Siinä vaiheessa silmäpussit varmaan laahaa polvissa, niinkuin tissitkin. Voin siis lenkille lähtiessä heittää molemmat, niin tissit kuin silmäpussitkin, olan yli ja nauttia reippaasta menosta.

Ja muuten vinkkivitonen kaikille teille reippaille isimiehille jotka pähkäilee vaimon joululahjan kanssa jo näin hyvissä ajoin etukäteen, seuraa vihjeitä: