.

.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Tuntee olleensa

Kun aamulla avasin silmät ensimmäisen kerran, toivoin salamana että voisin pitää ne kiinni huomisaamuun saakka. Pienikin valonsäde häikäisi, pää tuntui siltä kun joku hakkaisi moukarilla sisältäpäin, päässä heitti vaikka makasin paikallani ja olin melko varma että joku oli käynyt yön aikana pissimässä mun suuhun. Mulla oli siis krapula, rehellinen krapula. Viime kerrasta on luojan kiitos melko pitkä aika. En juurikaan koskaan ole (ainakaan vielä) krapulasta kärsinyt, harvoin itteäni oon mihinkään kaatokuntoon juonutkaan. Nyt jostain syystä eilen meni sen verran viihteen puolelle, että siitä vähän joutui tänä aamuna maksamaan. Pekkiksellä oli vielä tänään työpäivä, joten täyttä vanhemmuusvapautusta en tästä päivästä saanut. Onneksi Meuska oli mummilla ja vaarilla nauttimassa jakamatonta huomiota, olisi voinut olla äidin viihdytykset tänään melko laimeita.

Vaikka aamulla olo oli melko karsea, niin nyt alkaa olla jo elämä voitolla. Silti eilinen ilta oli kyllä jokaisen kivuliaan sekunnin arvoinen. Illasta jäi käteen kipeät naurulihakset, osittain menetetty ääni, muutama mustelma, hiukan pöhöttyneet kasvot, järkyttävän hyvä fiilis, kasa ihania ja mielettömiä naisia, uusia tuttavuuksia ja solmittuja ystävyyksiä, vähän ystävyysavautumista, kestohymy, elämään jääviä lausahduksia, iso kasa käsittämättömän hyviä fotoja ja ihania muistoja! Kohta voi hyvillä mielin siirtyä tuhoamaan eiliseltä jääneitä suklaavarastoja, voisipa tuota muutaman glögikupposenkin lämmittää. Pitihän tuo aamulla napata muutama kuva myös kekkereiden jälkimainingeista, voin kertoa että krapulaisena toi eilisten paukkujen poiskaato ei oo mitenkään hehkeintä hommaa.









Ei kommentteja: