.

.

tiistai 7. tammikuuta 2014

10 000

10 000. Kymmenen tuhatta. Kymppituusaa. Kymppitonni. Kymmenen donaa. Tuhat kertaa kymmenen. Kymmenen tuhatta kertaa yksi.

Luku joka tänä aamuna sai mut kovin iloiseksi! Mutta miksi? Idiot, tell tell! No, huomasin, että tänään mun blogitekstejä on käyty lukemassa 10 000 kertaa. Järjettömän iso luku, siis mun mittarilla. Tiedän että isoille bloggaajille 10 000 on päivän saldo, mutta minulle: you know! Kuten uudenvuoden postauksessa totesin, niin blogin aloittaminen oli mulle henkilökohtaisesti iso asia. Mietin asiaa vuosien mittaa silloin tällöin, lasten synnyttyä aina vain enemmän ja enemmän. Aiheita vilisi päässä kun täitä ala-asteella, mutta jostain syystä en saanut aikaiseksi päätyä kirjoittamaan. Onneksi lopulta uskalsin, muutaman kuukauden kirjoittaminen on ollut hauskaa ja inspiroivaa. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän haluaisin kirjoittaa! En myöskään koskaan ole ollut todella hyvä juurikaan missään. Tiettekö kun aina koulussa on niitä tyyppejä, jotka on tosi hyviä liikassa, osaa piirtää täydellisen kukkasen tai ommella perfecton kassin vanhoista farkuista. Mä en koskaan ole ollut yksikään niistä. Olin aina melko hyvä kaikessa. Paitsi kuviksessa. Ja käsitöissä. Puutöistä puhumattakaan. Mutta tää kirjoittaminen, tässä mulla on semmoinen fiilis, että oikeesti taidankin olla ihan hyvä. Oon saanut tosi paljon palautetta teksteistä, ihmiset ovat nauraneet, liikuttuneet ja itkeneet mun juttuja lukiessa. Suurimman kohteliaisuuden sain Äitiys Yhdistää- tekstistä, jossa sain facebookin kautta yksityisviestin, jossa kerrottiin kuinka paljon teksti kosketti ja kuinka hiljaiseksi se veti. Tuota viestiä lukiessa aloin Prisman kassajonossa itkemään. Kiitos siis siitä sinulle, joka viestin laitoit! Kiitos myös kaikille muille kommentoijille ja palautteen laittajille, on aina ihanaa saada viestiä, olkoon se sitten positiivista tai negatiivista.

Tästä innostuneena, iloisena ja kiitollisena aion jatkaa kirjoittamista vielä suuremmalla höyryllä! Olo on kuin Erkko-possulla Meuskan kirjassa: "nyt olen iloisempi kuin koskaan ennen". Näin tuumaa tämä mutsi-possu, hakee Pekkiksen joululahjaksi saaman kirjan ja muutaman palan tummaa suklaata ja painuu sohvan nurkkaan lukemaan. KIITOS siis juuri sinulle!


2 kommenttia:

anna kirjoitti...

Saat musta uuden lukijan :) pari tekstiä mitä kerkesin lukeen niin oli hyviä, sulla on kiva kirjotus tyyli!

Jos kiinnostaa käy kurkkailemassa mun blogiin: http://perhearkea-anna.blogspot.fi/

Krista Eklund kirjoitti...

Kiitos Anna!! :)

Käyn ehdottomasti katsomassa, kunhan saadaan kellistettyä toi yks ikilikkuja yöunille saakka. :D