.

.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Voihan RSV!

Koska meillä on tytöt olleet kovinkin terveenä pysyviä tapauksia, niin mä oon yleisesti autuaan tietämätön mistään lastentautijutuista. No juu, tiedän kyllä mikä on vesirokko ja tunnistan kohdalle osuessa oksennustaudin, mutta siihen se nyt abouttirallaa jääkin. Nyt kun meidän molemmat onnistui sairastumaan peräkkäin, niin mähän olin vähän pallo hukassa täällä himassa. Toki hoidan lapseni parhaani mukaan, mutta jostain syystä meille esimerkiksi kotiutui melko haipakkaan digitaalinen kuumemittari, kun kuumeen mittaaminen 7 kuukauden ikäisen kainalosta alkoi tuntua jokseenkin ahdistavalta, niin äidistä kuin tyttärestäkin. Tänä aamuna kiikutin oikeasti kipeän Enskan jälleen lääkäriin, jossa diagnoosiksi paljastui RS-virus. Siis täh? No kuulemma joku kausiflunssavirus, joka aikuisilla ja isommilla lapsilla yleensä menee ohi melko helposti, mutta näillä pienemmillä muksuilla onkin vähän ärhäkämpi. Onneksi Enska sentään on jo sen ikäinen, ettei suoraan osastolle kiikutettu, ihan minivauvat kun yleensä lähes poikkeuksetta joudutaan ottamaan sairaalahoitoon. Me siis kitkutetaan himassa yhden tosi kipeän ja yhden tosi tylsistyneen lapsen kanssa. Ja kyllä on mukavaa!

Välillä sitä kitkutetaan himassa esimerkiksi huonon kelin vuoksi, mutta sillon sitä voi edes tehdä jotain muuta! Hurauttaa HopLoppiin, mennä kärkkymään mummin lihapatojen ääreen, hengailla kavereiden nurkissa tai juosta sitten vaikka ulkona ympyrää kaatosateessa. Mutta kun perheessä porukkaa kaatuu kun keiloja meikän heittovuorolla, niin eihän täältä himasta oo mitään asiaa mihinkään sivistyksen pariin liian pitkään aikaan. Muutama päivä vielä menee, mutta kun toi muutama päivä alkaa venyä viikkoon ja sen yli, niin meidän porukkaa alkaa näyttää siltä että meidät vois kantaa kohta suoraan lataamoon. Ainoa poikkeus on Enska, joka on onneksi vielä aika autuaan tietämätön siitä, että näiden kodin seinien ulkopuolella on ihana paikka nimeltään MAAILMA, jossa voi tehdä kaikkea kivaa! Koska me joudutaan kökkimään täällä himassa Meuskan kanssa, niin aina välillä joutuu soveltamaan jotain tekemistä. Voidaan vaikka...

Rakentaa tunti Dublotornia, mitata sen korkeutta ja sen jälkeen hajottaa se. Ja tehdä se 67 kertaa putkeen ja nauraa yhtä mielipuolisesti sille joka kerta.


Tai antaa kaksivuotiaan näppäillä kuvia iskän järkkärillä. Hyviä tuli, hups...


 Tai levitellä vessapaperirullia pitkin kämppää..


Voidaan myös levittää kaikki pyykit pitkin kylppäriä..


...tai tutkia ja hävittää puolet mutsin lompakon sisällöstä.



Jos tää meidän pakkoeristäytyminen ei kohta lopu, niin oikeesti Pekkis löytää joku päivä töistä tullessaan kaksi mielipuolista ihmistä nauramassa täältä himasta. Mun ja Meuskan keskellä varmaan tapittais hoomoilasena Enska, joka ei tietenkään tajuais mistään mitään. Lucky bastard!



Ei kommentteja: