.

.

torstai 2. tammikuuta 2014

Niin se vaihtui, niinkuin joka vuosi!

Tehtiin tänäkin vuonna perinteiset ja lähdettiin lepuuttamaan joulun välipäivät mökille. Laitoin myös lähes kaiken elektroniikan jäähylle, tämä koski siis juurikin facebookia, blogia, kännykkää ja muuta. Teki mahdottoman hyvää pieni tauko! Ja kaiken kruunasi tietenkin Uusi Vuosi! Meuskan syntymän jälkeen ollaan vietetty uudetvuodet rauhassa mökillä saunoen, hyvää ruokaa syöden, lautapelejä pelaten ja muutama kuohuva lasi nauttien. Nyt kuitenkin yksi parhaimmista ystävistä saapui Australiasta saakka Suomeen, joten sehän oli ehdottomasti sokka irti! Alkuillasta muutama pieni raketti Meuskan kanssa, hyvää ruokaa ja tyttöjen nukahdettua suunta kohti kaupunkia. Ja ei hätää, mun vanhemmat oli kyllä vahtimassa muksuja, ei me niitä sentään yksin jätetty. ;) Onnistuin tosin taas sairastumaan ennen kemuja, mutta pumppasin itseeni täyteen Buranaa, joten meno oli ehdottomasti kohdillaan. Nyt saan sitten maksaa siitä hyvästä, kaipa tää tästä joskus helpottaa.

Kuluneessa vuodessa on ehtinyt taas sattua ja tapahtua vaikka mitä! Päällimmäisenä mieleen on jääneet ihania asioita, mutta onhan tähän 365 päivään mahtunut myös vähän hammastenkiristelyäkin. Millanen se vuosi oli, no about tämmönen:

Suurin juttu oli tietenkin 1.6.2013, jollon meille syntyi Enska, semmonen laiha ja pitkä rääpäle. Kovin erilainen kun Meuska, meistä hyvin erinäköinenkin. Mölytoosa, Saimi Annikki, rutkupaapula, kakkiskone, hönttimöö, vaava, pötkis ja vaikka mitä muuta. Tyypillä oli jo synnytyksessä kova kiire ulos, synnytyksen käynnistyessä kaveri oli reilun tunnin päästä jo pihalla, Pekkis ehti just juosta synnytyssaliin kun neiti päätti tehdä näyttävän sisääntulon. Synnytys oli sen verran helppo, että suihkuun päästyäni kiljuin heti Pekkistä paikalle. No sehän ryntäsi paikalle ritarin lailla varmana että mä oon pyörtymässä suihkun lattialle, mutta mun ainoa asia olikin se, että pystyin istumaan normaalisti, koska hanuriin ei sattunut ollenkaan! Synnytys meni myös just niinkun toivoin, eli ilman mitään lääkkeitä tai puudutteita, ihan niinkun Meuskakin. Ero oli vaan siinä, että Meuskan synnytys kesti 15 tuntia. Näillä spekseillä ajateltuna jos me joskus saataisiin vielä kolmas lapsi, niin se varmaan tulis ulos aivastamalla.


Enna syntyi about 12 tuntia tän kuvan ottamisen jälkeen, oltiin vielä kekkereissä tossa vaiheessa. :D

 Ensimmäisiä kuvia murusta, mikä nenä!

31.10.2013 oli toinen ihmeellinen ja tärkeä päivä. Musta tuli silloin ensimmäistä kertaa täti ja tytsyt sai ensimmäisen serkkunsa. Vaikka Enskalla ja serkkutytöllä ei tullut kun viisi kuukautta ikäeroa, niin tuntui kun ei olis koskaan niin pientä vauvaa nähnytkään! On ihanaa että serkukset on niin pienellä ikäerolla kaikki, niistä tulee varsinainen turbokolmikko vanhempana. Pekkis ja velimies ovat alkaneet varustelemaan jotain asevarastoa tulevia poikaystäväkokelaita varten. On harvinaisen hankalaa olla iskä. Velimies on muutenkin mulle kovin rakas ja meillä on ollut aina uskomattoman tiivis sisarussuhde, kenellekään muulle en tätä onnea soisi enempää kuin hänelle!



Blogi. Reilu pari kuukautta sitten uskaltauduin vihdoin ja viimein aloittaa blogin kirjoittamisen. Mietin tätä hommaa oikeesti tosi pitkän aikaa, mietin että sanottavaa olisi kyllä vaikka kuinka, mutta ketäpä tämmönen kiinnostaa. On ollut oikeesti ihanaa huomata, että kyllä se taitaa kiinnostaa, siis myös muita kun mun äitiä ja mummia. Kiitos siitä siis kaikille, jotka ovat uhranneet aikaa täällä.


Kun selasin kalenteria viime vuoden kohdalta, niin hämmästyttävän paljon löytyi merkintöjä mammatuttujen ja vanhojen ystävien kanssa. 2013 oli siis mulle ystävyyden vuosi! Mammatutuista osasta on sukeutunut parempia tuttuja, joistain myös rakkaita ystäviä. Myös yksi vanha ystävyyssuhde on alkanut korjaantumaan, asiasta olen ehdottoman kiitollinen. Myös muutaman rakkaan ystävän elämä teki uskomattomia jättikurveja, taakse jäi vanha elämä ja tilalle tuli uusi eheämpi ja parempi. Toinen puski väkisin läpi kallion ja helvetin saavuttaen omat tavoitteensa. Vuosi huipentui vielä uskomattomiin rakkausuutisiin. Yhteiset onnenkyyneleet ovat ystävyyden parhaita hetkiä.

(Kuva: taitaentehty.fi)


Kaikenkaikkiaan vuosi oli siis kaikkea mitä toivoa saattoi, täynnä naurua, itkua, rakkautta, suukkoja, banaanintahmaisia käsiä, niskakakkoja, puklutahroja, halauksia, avocadopastaa, shamppanjalla skoolaamista, kitinää, aurinkoa, kuumeilua, mökin terassia ja hyviä hetkiä. Tästä siis höyryllä kohti uusia haasteita ja onnenhetkiä. Puspus!




Ei kommentteja: