.

.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Voiko elämä olla luxumpaa?

Nyt tulee arvoitus, olkaa skarppina!

Mikä laulaa täysillä autossa Pearl Jamia, lähes itkee onnesta maisemia ihaillessaan, fiilistelee jopa ABC:n takeawaykahvia, laulaa taas vähän täysiä Metallicaa, hyppää hotellisänkyyn kahden metrin päästä vatsalleen korvia huumaavan kikatuksen kera, ihailee kaihoten minibaarin antimia, ostaa illaksi kilon karkkia, lähes suutelee hotellihuoneen kylpyammetta, tarkistaa korvatulppien mukanaolon pakkomielteisesti kahdeksan kertaa ja lähes tirauttaa kyyneleen hyvästellessään lapset ja Pekkiksen yhdeksi yöksi?

Joko tiedät? Jos et tiedä, niin mieti vielä muutama sekka...

Joko?

No tietenkin MINÄ,  kotimutsi hotellilomalla YKSIN. (Kenellekään ei tarvitse kertoa, että oikeesti on kyseessä duunireissu).

Toisaalta sillä ei ole mitään väliä, että kyseessä on työreissu, sillä lähes kahden viikon kotonaolon ja kahden kipeän lapsen 24/7 hoivaamisen jälkeen tää tuntuu parhaalta lomalta johonkin sataan vuoteen. Ensin ajattelin että lähdetään reissuun koko porukka, Pekkis olis voinut olla päivän tytsyjen kanssa. Sitten ajateltiin että jos Meuska voisi jäädä mummille kaveriksi yhdeksi yöksi. Sitten mietittiin että jos mä lähtisinkin yksin. What? Yksin? Siis ensimmäistä kertaa yksin, koko yöksi? Ensin vastustin ehdottomasti ideaa, mutta kun mun äiti fiksuna vetäs "saat nukkua koko yön yksin"-kortin esiin, niin mä olin pakannut kassit ja tankannut auton kolmessa millisekunnissa. Ajomatka yksinään radiota huudattaen oli terapeuttinen, duunihommat sujui jopa jotenkuten pienen tauon jälkeen. Kaiken kukkuraksi yksi parhaista ystävistä oli myös Turussa maakuntamatkailemassa, joten ilta sujui hyvän safkan ja parhaan seuran parissa. Hotelliin saapuessa sukelsin salamana vaahtokylpyyn, sen jälkeen taas kolmen metrin loikalla sänkyyn ystävieni Royalin, Dumlen sekä Aakkosten kera (punaset on parhaita). Nyt aion vetää peiton otsaan saakka ja nukkua ehdottoman hyvin ainakin 8 tuntia. Myös korvatulpat on aseteltu tarkoin viereiselle yöpöydälle, sillä mikään ei pilaa tätä yötä mun ja mun unien kesken! Aamulla aion nautiskella aamiaisen rauhassa lukien ihan oikeaa lehteä. Siis niin ettei kukaan revi siitä lehdestä sivuja tai roiku mun lahkeessa tai syö puolta mun aamupalasta.

Joten hei, hyvää yötä... mulle!





P.S. Pahoittelen tummanharmaan kynsilakan jämiä varpaankynsissä.

P.P.S. En syönyt kaikkia karkkeja kerralla.

P.P.P.S Ei niitä karkkeja kyllä kotiin saakka riitä.





3 kommenttia:

Cathy kirjoitti...

Kirjavalintaki on ihan hyvä. Oon lukenu. :)

anna kirjoitti...

oi että kuinka ihanalta kuulostaa nyt ajatus olla yksin hotelissa, lukee sängyssä kirjaa ja syödä karkkia! :D

Krista Eklund kirjoitti...

Kirja on ollut ihan passeli, hyvää kotimutsin lukemista. Tosin nukahdin ennen kun ehdin lukea sivuakaan. Anna, karkkia kyllä söin lukemisenkin edestä. ;) Ja oli aika nastaa olla ihan yksin, viime kerrasta on aikaa ööh... Aika pitkän aikaa. :D