.

.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Vasara ja nauloja, koko rahalla!

Vimma! Nimittäin sisustusvimma. Se on semmonen pikku paholainen, joka iskiessään laajenee aina satakertaisiin mittasuhteisiin ja lähtee hanskasta kun hauki rannasta. Mä siis rakastan tätä meidän asuntoa, sillon kun tulin tätä aikanaan näyttöön katsomaan, niin kävelin suoraan välittäjän luo ja sanoin että tämä on meidän. Vaikka varsinkin keväisin iskee tuttu omakotitalokuume, niin ollaan nyt päädytty siihen, että tässä meidän ihanassa kerrostaloasunnossa tullaan asumaan ainakin muutamat seuraavat vuodet, koska täällä on kaikki mitä me tarvitaan: tarpeeksi tilaa, kasa tuttuja ja ystäviä, leikkipuisto tien toisella puolella, melkein vieressä isovanhemmat, Pekkiksen duunipaikka, kaupat ja keskusta ja muutenkin rakastan tätä saarta ja tätä yhteisöllisyyttä, joten mua ei ihan hevillä täältä pois saa.

Joten koska asunnonvaihtohommat on nyt sitten kunnolla jäissä, niin voi keskittyä vaikka tekemään pientä remppaa! Keskustelu pienestä pintaremontista alkoi siis jostain mitättömästä keittiön tason vaihdosta. Ja siitä se sitten lähti... Loppujen lopuksi lista alkoi laajeta melko vaarallisiin mittasuhteisiin, listan pidentyessä alkoi Pekkiksenkin katse jo harhailla muualla. Pitkällisen pohdinnan jälkeen yhdestä tason vaihdosta alkanut lista laajentui seuraavanlaiseksi: keittiöön ja eteiseen yhtenäinen kivilattia, muualle asuntoon uudet laminaatit, keittiön kaappeihin uudet ovet, keittiöön uudet välitilalaatat ja se uusi taso!!, makuuhuoneen kaappeihin uudet liukuovet, eteiseen uusi kaappi sekä vessa- ja kylppäriremppa. Hups. Mitenhän siinä nyt noin taas kävi?

Koska remonttia ei nyt aloiteta heti tänään (en ymmärrä miksei), niin piti sitten fiilistellä muutamalla muulla pienemmällä jutulla. Päivän ja illan pelastajana toimivat tänään seuraavat:

Väsäsin meidän olohuoneeseen uuden taulun. Kun näin ton Vallilan kankaan, niin olin myyty samantien. Muutenkin toi kangas sopii sairaan hyvin niihin mun maailmanihanimpiinjakauneimpiin sohvatyynyihin, ihkuu! On muuten sairaan helppo tehdä itse kankaasta taulu, mä leikkasin ohuen styroksin sopivan kokoiseksi, pingotin kankaan sivu kerrallaa ja niittasin kiinni! Hintaa isolle taideteokselle tuli 25 euroa, not bad!



Ostin myös "kevään" ekat tulppaanit. Kukat jotenkin luo kotiin aina jollainlailla juhlavaa tunnelmaa, pitäis ostaa niitä useammin. Tai sitten Pekkis, jos sä luet tätä, niin OSTA KUKKIA! Tulppaanit piti tietenkin laittaa mun joululahjaksi saatuun maailman ihanimpaan lilaan Aaltomaljakkoon. Rakastan tota maljakkoa niin paljon, kiitos vaan appivanhemmat!




Sitten mä hairahdin. Oon aina ollut semmonen yksinkertaisten ja selkeiden linjojen kannattaja. Niin.. Kunnes kävelin Stokkalle ja törmäsin maailman kauneimpaan astiastoon. Nyt se muuttaa meille, yksi astia kerrallaan. Tänään saapui ensimmäisenä lautanen, kattokaa nyt miten kaunis. Melkein tekis mieli kuolla kupsahtaa kun se on niin ihana! Vaikka eihän niin toki kannata nyt tehdä, muuten ei pysty ihaileen noita!






Ei kommentteja: